Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Kirkko ja Pyhä Isä ilmoittavat juhlallisesti, että arvaamattoman suuret aneet ja siunaukset vuotavat meille ja muille, kun määrätyillä alttareilla luemme niin ja niin monta Paternosteria ja Avea taikka käymme Veronicaa tai muita relikejä katsomassa. Minä olen tehnyt nämät kaikki, ja minun täytyy omalla edesvastauksellani uskoa niitten voimaan.
Verkkaan vapauden oras itää: vuosisatain roudan sulaa pitää hurmeen lämmöstä ja kyynelten. Vuosisadat kesti talven yötä, vuosisadat salattua työtä suuren kevään, kansain keväimen. Niinkö tulitkin sa ihanaisin! Mielin janoovin ja isoovaisin, vapaus, me käymme vastahas. Nimees elämämme pyhitimme, nimees vainajamme hautasimme, odotellen sinun tuloas.
Hiljaisuudesta saavuimme, hiljaisuutehen käymme. Pauhina maailman, ei kodiksemme se voi muuttua, outoina käymme sen kesken ja ihmisten kesken. Kuin unikulkija ken vuoteensa jättänyt on, niin haparoimme me vain käsin, katsein ympäri, niin me toistamme töytäellen sokkoina kuljemme vain.
Kun minä en vaan pelkäisi ihmisiä! Isä ei tahdo, että Eva ja minä käymme yksinämme ulkona. Ylioppilaat ovat kovin vallattomat. Tänä vuonna on rehtori kuitenkin kieltänyt heitä aseita pitämästä, joka lohduttaa minua vähän. Mutta kaupunkilaiset ovat itsekin sotaisia ja väkivaltaisia, ja juovat paljon olutta.
Vähää ennen kuin pääsemme niiden luo, huomauttaa ajaja meille erästä kivilohkaretta; laskeuduimme vaunusta ja käymme katsomaan sitä. Edessämme oli kivimöhkäle, joka oli kokonaan kalliosta irroitettu ja yläosasta tasaseksi hakattu; se oli oikein pelottava esine: 69 jalk. pitkä, melkein 15 jalk. korkea ja 13 jalk. leveä. Sellaisista neljäkäskivistä tekivät muinaiset Foinikialaiset rakennuksiaan.
Siellä me vuorotellen käymme virkistymässä. Minäkin olen, aivan siitä saakka kun se kymmenen vuotta takaperin perustettiin, käynyt siellä joka vuosi, kuukauden kesällä ja talvella huvittelemassa, toisinaan olen siellä ollut kauvemminkin. Vaimoni minulla on näet senkinlainen kapine olemassa on siellä juuri nytkin minua odottelemassa.
Ennenkuin vaunujen ovi suljettiin hänen jälkeensä, ilmoitti hän ajajalle matkansa päämäärän ja sitten mentiin täyttä ravia, sillä Kristiina rakasti kovaa kulkua. Jos tähän aikaan käymme katsomassa haavoitettua kapteenia, niin tapaamme hänet sen verran parempana, että hän selkä nojaten muutamia tyynyjä vasten, istuu pystyssä sängyssä.
He tahtovat ottaa Jumalan tahdon ja oman tahdon oppaaksensa, mutta siten eivät he ikinä elämään saavu. Ei ole sillä hyvä, että sunnuntaina käymme kirkossa ja olemme hartaita. Meidän täytyy jokapäiväisessä elämässämme Kristuksen askeleita seurata.
ESKO. Asiaani et pahentaa saa, sitä et tehdä saa, vaan yhdessä käymme isäni huoneesen nyt ja koetamme kaikki parhaaksi kääntää. Mutta varro minua tässä hetken aikaa; minä, näetkös, menen poimimaan pussiini riisiä, joita tiedän löytyvän tuossa metsässä muutama syltä tiestä. MIKKO. Mitä riisillä sinä? ESKO. Niitä vien äitilleni, joka kenties taitaa vähän leppyä siitä asiasta.
Naiset ylimalkaan ovat sellaisia, että he pysyvät tuossa vanhassa taikauskossa ja aina näkevät siinä jonkun korkeamman opettavaisen merkityksen, kuin me miehet sitä vastoin ripeästi käymme elämään ja seuraamme terveen järjen ääntä. Mutta sehän onkin ihan luonnollista ja anteeksi annettavaa. Se seuraa naisen ja miehen erilaisesta luonnosta, erilaisesta kasvatuksesta ja asemasta maailmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät