United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on nyt selvää kuin viisi sormea mistä hän sormuksen tunsi, ja minkätähden se oli niin hänen sormuksensa näköinen. Sormus on hänen huostassaan parhaassa tallessa. Minä en sitä enää ollenkaan halua ja panen toistaiseksi ne sata pistolia, jotka sitä vastaan annoin, armollisen neidin laskuun. Käyhän se päinsä, kaunis lapseni? NELJ
Mutta tuikeasti katsahti häneen emäntä ja sanoi: "Mitäs sellaista roittia yllesi panet, kuin kerran parempikin miehellä on!" "Onhan se niinkin, mutta kehtaisko tuolla supsiinisella kulkea ruotitalon isäntä?" "Oohoo sitä hopsoa, käyhän nyt jo suutarit ja kraataritkin supsiinissa!" "Onhan se niinkin".
Mitä sinä nyt meinaat, kun vätelet kerjäläisiä? Käyhän niitä kylliksi ilmankin Mikä tuo on tuommoinen retamo, onko se Luisulan mukuloita?" Reen vieressä seisoi Jussi itkeä viristen, siksikuin isäntä oli hevosensa korjannut ja käski häntä huoneesen; silloin kömpi tuo puoliksi jäätynyt raukka sisälle ja asettui muurin loukkaasen lämmittelemään.
"Minä puolestani en laisinkaan", vastasi hän sentähden, "pidä tyttäriäni muita ihmisiä omituisempina. Väittäväthän kaikki, että harvoilla äideillä on niin viehättäviä tyttäriä kuin minulla." "Mutta minä sanon, Elli, että ne ovat omituisia", vakuutti rouva Wouverman. "Käyhän Ida omaa tietänsä, ja neiti Eva sitte. No olkoonpa kuinka hyvänsä, minussa ei ole mitään vikaa.
Iloissaan lähti jänis mennä hippaisemaan ja heitti kuperkeikan mennessään. Meneeköhän ne sinne? kysyi Heikki. Käyhän huomenna katsomassa, niin näet. Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa, että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet. Minä ne katkon ja lauon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja koirat lumoon.
Herranen aika, minkä näköinen sinä olet! Käyhän pitkällesi, että saan riisua jalkasi ja nähdä haavan. Herra, hyvä Isä! mitenkä nyt noin olet lyönyt, Juhana!" Ja keveällä kädellä pyyhki hän häneltä sateesta märjän tukan pois otsalta sekä kallisti hänen päänsä pehmeälle aluselle.
Tytöt katsoivat toisiinsa. Ei tahtonut enää kukaan voida hillitä itseään. Toinen puristi toisen käsivartta; puristi innossaan vähän liiankin kovaa. Koski; pieni tukahdutettu parkahdus ja käsivarsi temmattiin pois. Ja sitten naurettiin; koeteltiin näpistää takaisin. Mutta, tss! Hiljaa! Pastori puhui. »Otamme sitten filosofiaa uskonnon ohessa. Sen perustukselle. Käyhän se vallan hyvin!»
No, Jaako! mitä sinä siinä istut niin syvämietteisen näköisenä? Muuten minä vaan... Käyhän toki tuonne salin puoleen istumaan! On tässä vieraskin pidetty aivan kuivin suin. Kylläpä näytti emäntä olevan mielissään. Pistän sentään puhtaan esiliinan. Ei tuollaisessa likaisessa kehtaa vieraitten nähtävillä olla.
Miksei, käyhän vaan sisälle, sanoi ukko, ja loan puristuessa varpaiden välistä harppasi nopein paljain jaloin Nehljudofin edelle aukaisten hänelle tuvan ovea. Akat korjasivat liinansa ja laskivat liepeensä sekä katselivat uteliaisuudella heidän taloonsa tulevaa puhdasta herraa kultanappi-hihoilla. Kaksi tyttöä hypähti paitasillaan esille tuvasta.
Mutta eipä sattunut Eeva kotia. Kuule, Oskari, käyhän katsomassa, olisiko Eeva pistäytynyt tuonne muorin luo. En tullut sitä äsken ajatelleeksi. Sano Eevalle, että hänelle tuli mieluinen vieras. KARIHAARA. Perhana! Onko se Eeva tämän kapteenin morsian? Peloittaako korvapuusti? PASANTERI. Ei ole Eeva kapteeni Junkan morsian. Mutta Eevan äitivainaja oli aikoinaan hänen sydämensä valittu.