United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolmhalko kohotti hitaasti suuren päänsä ja katseli taivaaseen: Voi häntä, joka siihen aikaan toimi täällä kuninkaan nimessä. Hän ei tietänyt muusta kuin omasta pelostaan. Mutta sitä emme me kivekkäät tunteneet. Salamana iskimme sinne, missä meitä vähimmin odotettiin. Me kärsimme vilua ja nälkää, tappelimme, kuolimme, mutta mies se, joka parhaiten uskalsi! Vaijettiin hetkisen.
"Ne nouskoot, minä sanon ne sammuttakoot tämän kaikkia polttavan auringon säteet, jonka alla me kärsimme, joka imee kaiken kasvien mehun, ja nukuttaa ja näännyttää meitä kaikkia!" "Ilo! ilo! sanomaton ilo!" "Kuule! profetissa on muuttanut sanansa; eikä hän kuitenkaan kuule meitä. Herran henki asuu todella hänessä.
Muista rikasta miestä ja Latsarusta... Mitä siitä, jos me nyt täällä lyhyen aikaa kärsimme, kun sitten pääsemme taivaalliseen iloon, jota ijankaikkisesti kestää. Mutta Kalle herra saa, silloin vuorostaan kärsiä helvetin loppumatonta tuskaa ja vaivaa... Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, sanotaan sanassa... Yrjö herkesi nyyhkyttämästä ja kuunteli.
"Voi!" hän huudahti viimein. "Kuinka te kärsitte!" "Kärsimme!" sanoi Isaak; "meidän kärsimisiämme ei voi sanoin sanoa eikä ajatella." "Miks'ette tahdo antautua hyvään aikaan?" kysyi Cineas huoaten. "Antautua! ei ikinä!" huusi Isaak entisellä kiivaudellaan. "Jokainen Juutalainen on ensiksi kuoleva.
Minua vaivaa, että sinulla nähtävästi on ikävä ja että kaipaat seuraa, mutta enhän minä osaa sinua huvitella. Heittäyn sohvalle toiselle puolen salia ja koetan miettiä, mitä sanoa. Sinä lakkaat työstäsi, katsahdat ympärillesi ja ajattelet sinäkin jotain puheen aihetta, mutta et sinä löydä sitä enemmän kuin minäkään. Me olemme vaiti molemmat ja kärsimme siitä kumpikin.
"Tapahtui haaksirikko tänä vuonna perämiehen tutkinnossa, harvinainen ystäväni! vaikka sait hyvän arvosanan lahjoistasi... Niin, niin me kärsimme haaksirikon yksi siellä toinen täällä! "Ja nyt lähtee Alert matkalle taas!
Villi ulvontansa ja vihellyksensä kuului melkein lakkaamatta päivin ja öin, suomatta kellekään meistä rauhaa. Kärsimme kumminkin emmekä asiasta ilmoittaneet niin kauvan kuin Pohitonov oli vielä vankilassa. Pelkäsimme, että Konoshevitsh sulettaisiin vanhaan vankilaan, jossa vartijat häntä pahoin kohtelisivat, he kun olisivat saaneet vartijavuoroja lisää.
Hetken kuluttua te ette kuitenkaan enää muista, että me olemme olemassa, että me kärsimme kärsimme joka päivä ja joka hetki eikä vaan sillä haihtuvalla hetkellä, kun teitä haluttaa mässätä säälin kyyneleissä!"
Tämä on niin sydämmelle käyvää ja liikuttavaa, että oikein olisi vahinko, jos tahtoisi tähän lisätä muutamiakaan sanoja selitykseksi. Itsestään ymmärtää myöskin kirjoituksen, jonka joku toinen oli tehnyt: "Kuta enemmin me kärsimme Kristuksen kanssa tässä maailmassa, sitä suuremman autuuden saamme me hänen kanssansa toisessa maailmassa."
Sinä yönä, jona Mainiemi lensi ilmaan, antoi isäni viedä äitini ja meidät lapset erääseen vähäiseen merensaaristossa olevaan saareen, aikoen noutaa meidät pois, mutta silloin kävikin niin pahasti että isäni haavoittui. Me kärsimme kurjuutta kolmen viikon ajan, kunnes eräässä Paraisten laivassa pääsimme Ruotsiin. Siellä asuimme muutamia vuosia, ja siellä tapasin sinut kreivi Hornin luona.