Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Ulko- ja sisäsataman välisen kannaksen poikki, jossa oli vain ruuhen päästävä kapea väylä satamasta toiseen, hän meni, kiveltä kivelle astuen, kotisaaresta toiseen saareen. Se oli suurehko, korkea maa, ulkomeren puolelta jyrkkä ja mantereen puolelta loiva ja sileäkallioinen.
Päinvastoin kuin sisarensa, herra Levon oli vaalea. Hänen muotonsa oli kapea, piirteet hienot, silmät hymyilevät. Vartalonsa oli solakka ja ryhdikäs, kumarruksensa kuin koivun tuulessa. Aina kun Esteri siirsi katseensa hänestä Lauriin, näytti Lauri oudolta, toisennäköiseltä kuin ennen, hipiä karkealta, otsa liian korkealta. Eikä Esteri ennen ollut huomannut, että Laurin jalat olivat vähän väärät.
Nanna oli nukkunut pitkään, ja kun hän heräsi niin tuntui hänestä hyvälle ja miellyttävälle, niinkuin olisi jotakin hauskaa tapahtunut. Oli iloisen näköistä huoneessa, minne vain katsoi. Sängyn kohdalla seinällä oli kapea päiväpaisteinen juova, jonka valossa seinäpaperin kuviot näyttivät niin kauniilta. Tuntui kuin niillä siinä olisi ollut hyvin hauska. Ja häntä aivan kuin halutti tuohon.
Olisiko neiti Clifton sen vienyt? arveli Tuomas Morville. Hänkö, vastasin närkästyneesti, mutta miettiväisesti, kuinka hän olisi meidän näkemättämme voinut viedä niin kookkaan kalun. Ei se mahtuisi meidän taskuihimme, Tuomas, ja hänellä oli päällään kapea röijy, mihin ei olisi voinut kätkeä mitään. Ei, hän ei ole saattanut sitä viedä, myönsi Tuomas; sittenhän sen pitää löytyä muualta.
Kova kiusta!" sanoi Traddles, rytkyttäen ruumistansa, niinkuin hammas olisi nyhdetty hänen suustaan. "Tiedätkö, mitä minun väkisin täytyy ajatella, Traddles, kun istun tässä ja katselen sinua?" kysyin minä. "En", vastasi hän. "Tuota taivaan-sinistä pukua, joka sinulla tavallisesti oli". "Niin tosiaan!" huudahti Traddles nauraen. "Kapea hioista ja lahkeista, vai kuinka? Voi minua! Hyvä!
Me emme olleet kauan matkustaneet seuraavana päivänä, kun syvässä laaksossa, jossa tie oli kapea, joukko ratsumiehiä äkkiä syöksähti alas eräästä linnasta, joka kohosi oikealla kädellämme, ja ojennetuilla keihäillänsä esti meitä edemmäksi kulkemasta. "Kuulutteko Erfurtiin?" kysyi johdattaja, kääntäen hevostemme päätä ja pyssynperällä sysäten Kristoferia syrjälle.
Siis hän ei ollut hourinut eikä nähnyt unta, kun hän oli huomannut omaksi kauhukseen rakastavansa murhaajaa. Eikö hän vieläkin istunut hänen vierellään? Eikö hän yhä vieläkin pitänyt kädestä kiinni häntä? Eikö hän vielä äsken ollut suudellut noita huulia, joiden kapea, punainen viiva siis kertoi murhaa ja kuolemaa? Vaistomaisesti veti hän kätensä pois ja siirtyi hänestä hiukan loitommalle.
Vouti oli menossa virkamatkoilleen ja pyysi, että Thinka saisi jäädä kotiin kahdeksi, kolmeksi päiväksi hänen poissa-ollessaan; kyllä hän pian taas vaatisi hänet takaisin! Ja sitte täytyi hänen pyytää apeltaan kapea reki loppumatkaksi, sillä hänen piti vielä samana iltana ehtiä Nordal'in pitäjään saakka.
Patsas, joka näytti mahdottomalta liikutella, kääntyi syrjään, kun Galatea painoi erästä jousta, ja sen takana seinässä oli kapea aukko, jonka patsas tavallisissa oloissa täydellisesti peitti ja jonka edessä oli tumma verho. Galatea nosti verhon syrjään ja Aleksandros, nuori lähettiläs, riensi sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät