Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Armahin opettajani, Surma tarjona sinulla, Sotajoukko saatavilla: Anna suutasi suloista, Kaunis kaulasi ojenna, Ennen kuin ero tuleepi; Täm' on turva tuskan alla, Mustan lohdutus murehen." Luoja lausuupi sanaksi. Herra vastasi vakainen; "Mitäs Juudas juonittelet, Puhut mies pahantapainen Suulla surman Luojallesi, Huulilla hikisen saunan." Juoksi julmat juutalaiset.
JUUDAS: Ma tulin toveria noutamaan: Helvetin ahjoon lisä-sytykkeitä. PILATUS: Toverus julma! Ken on toveris? JUUDAS: Sinä myöskin, sekä pappi Kaifas! PILATUS: Minäkö sun toverisi, julma! JUUDAS: Jumalan Pojan sinä tuomitsit, Verihin ruoskit, ristiinnaulitsit. Minäpä, kurja, kultaa himoten Vain Hänet myin, kuin orjan alhaisen, Kuni rosvo varastetun aasin, Peljätessään kiinni joutuvansa.
Juudas pettäjä pahimpi Aivan astuupi edellä. Muita matkalla manaapi, Neuvoi miehiä monilla: "Koska kiinni tahtonette Miestä muita viekkahinta, Muistatte, usehin ennen Karkasi käsistä kansan; Minä teille merkin annan, Silloin olkatte urohot Aivan työssä toimelliset: Sille jollen suuta annan Poijes viekätte visusti; Vaan jos päästätte pakohon, Minä siihen syytöin lienen."
Juudaksen kelvottomasta katumuksesta ja häpeällisestä kuolemasta. Juudas pettäjä Jumalan Saa tästä surusydämmen; Raha joutui raskahaksi, Kääntyi huoleksi hopea, Saatu surmalla Jumalan, Verellä vakaisen Herran. Tunnusti samalla suulla. Jolla Luojan pettänynnä, Työnsä tyhmäksi todisti: Vaan ei löydä lohdutusta Luona pappien pahinten.
Noiden miesten kasvot Ma hyvin muistan: olivathan minun, Ja huusivathan usein "terve" mulle Kuin Juudas Kristukselle; täll' ykstoista Kahdestatoist' ol' uskollista mulla Kahdestatoistatuhannest' ei yhtään. Eläköön kuningas! Ei aamenta. Olen pappi siis ja lukkari? Siis, aamen! Eläköön kuningas! En ole sitä, Mut: aamen! Ehkä taivas sinä pitää. Mihinkä tehtävään mua tänne tuodaan?
On muoto musta kuni Erebus, Ja katse kolkko, tuima, toivoton! Ken olet, lausu, kurja onneton? Jo lienee täyteen tullut kadotus, Kosk' ulos sieltä sinut oksentaa, Voimatta niellä palaa kauheaa! JUUDAS: Ei syökse helvettikään kidastaan Mun kaltaistani toista maailmaan: Ma olen mustempi, kuin saatana, Sill' olen ollut läsnä Kristusta.
Antero seisoi yhä vielä omissa ajatuksissaan ja supisi, tietämätöntä, itselleenkö vain vaiko muidenkin kuultavaksi: »Labar se oli, vaan minun ei pitäisi olla syntynyt. Sippola se oli.» Hän peitti kasvonsa käsillään ja juoksi pois. Sotamies katsoi hänen jälkeensä ja sanoi: »Onko hänkin Juudas meidän keskellämme?» »Hän on mielipuoli», vastasi Maija Liisa. »Eihän häntä maksa kuunnella.
Juudas julmasti vihastui, Saapi saatanas tilansa Sydämmessä syntisessä, Katsoi päälle karsahasti, Sanoi suulla ahnehella: "Mihin kelpaapi kulutus, Hyvän voitehen hukutus?" Läksi kohta kiiruhusti, Tykö juoksi juutalaisten; Kolmekymmentä kysyypi Palkastansa penninkiä: Etsiipi ajasta siitä Kuinka päättäisi pahuuden.
Lyhyesti sanoen, kaikellaisille paheille on ihminen keksinyt omituisen sanakirjan, jonka avulla hän syntejänsä kaunistaa. Näin menetteli myöskin vanha Wäber, joka mielellään olisi pettänyt sisarensa pojan vähemmän häpeällisellä tavalla, niinkuin Juudas petti Herransa suun antamisella.
Kun Kerttu suurella vaivalla sai heidän puheistaan vihdoin selville, että sähkösanomassa ilmotettiin taistelun alkavan Kruunstatissa ja siellä oltavan voitosta varmoina, ihmetteli hän suuresti, että kapteeni oli saattanut semmoisesta pelästyä. Mutta kapteeni sanoi töykeästi: Kuka on Juudas meidän joukossamme?
Päivän Sana
Muut Etsivät