Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Hänen sotiensa kestäessä oli keskinäinen yhteys hänen ja meikäläisten välillä toisinaan katkaistu ja hirmuinen levottomuus vaivasi minua. Minä en tietänyt mitä tehdä, mihin mennä." "Ja kuinka se päättyi? mitä tapahtui?" kysyi Helena, kun Pomponia tuokioksi taukosi. "Minä tein lakkaamatta lupauksia jumalille puolisoni onnellista palausta varten.
Hän antoi nyt julistuksen, jossa vakuutti, ettei viivy kauan poissa, joten ei valtakunnan hallitus tule siitä vähimmässäkään määrässä kärsimään. Sitten hän augustianien seurassa, joiden joukossa oli myöskin Vinitius, läksi Kapitoliumille uhraamaan jumalille ja rukoilemaan onnea matkalle. Mutta kun hän toisena päivänä kävi Vestan temppelissä, sattui tapaus, joka kumosi kaikki hänen aikeensa.
Vinitius kulki temppeleihin, kuten kaikki muutkin, uhraamaan häpeällisille jumalille, joihin hän tuskin itsekään uskoi, mutta joille hän oli valmis osoittamaan julkista kunnioitusta. Olihan hän ajanut häntä takaa tehdäkseen hänet orjattarekseen ja rakastajattarekseen ja syöstäkseen hänet siihen turmeluksen, nautinnon, rikosten ja häpeällisyyden maailmaan, joka huusi Jumalan kostoa.
Tunsin äänesi! Minne yrität?» »Herkulaneumiin.» »Jumalille olkoon ylistys! Meillähän onkin yhteinen tie aina portille saakka. Etkö voisi pysähtyä huvilaani? Tiedäthän taloni alla olevat maanalaiset holvatut käytävät siellä olemme turvassa hävitykseltä.»
Kuuluisassa Paafon temppelissä uhrasin kalliit uhrit jumalille.
Kun Philippissä näki Bruton ruumiin. ENOBARBUS. Niin, häness' oli sinä vuonna nuha. Mit' ilolla hän pilloi, sitä itki: Mua usko, kunnes itsekin ma itken. CAESAR. Sua aina muistan, armain sisko; kuvaas Ei haihduttaa voi aika. ANTONIUS. Tänne, veljyt! Kanssanne lemmen voimassa ma kilpaan: Nyt teitä syleilen, nyt teidät päästän Ja heitän jumalille. CAESAR. Onnen huomaan!
Tiedättekö, että kun olin Vestan temppelissä, niin jumalatar itse tuli luokseni ja kuiskasi korvaani: »Siirrä matkasi tuonnemmaksi.» Se oli minulle niin odottamatonta, että pelästyin, vaikka minun tietysti tulisi olla jumalille kiitollinen tästä heidän erityisestä huolenpidostaan." "Me pelästyimme kaikki," sanoi Tigellinus. "Vestalitar Rubria pyörtyi." "Rubria, todellakin!" huudahti Nero.
En, Klairon, en! Spitalinen älköön lähestykö puhtaita! Rumaa rikosta ei pestä puhtaaksi Apollon taivaisella pappius-päähineellä. Se, joka on saastuttanut kätensä varkaan vehkeissä, älköön tuokokkaan jumalille mitään uhria, sillä he hylkäisivät sellaisen uhrin samoin, kuin minä, Apollon ja musain palvelija hyljään sellaisen Hippolyte'n, enkä tahdo koskaan olla hänelle Theramen'a.
Niin, tuommoinen se oli seutu, Miss' oltiin riistan ajossa, oo, ettei Siin' ajoss' oisi oltu koskaan, koskaan! Sellainen, miks sen runo tässä kuvaa, Juur' raiskaukseen ja murhaan luontainen. MARCUS. Miks luonto moisen luolan loi, jos mieleen Ei jumalille murhenäytelmät? TITUS. Laps, merkki tee, täss' on vain ystäviä: Tuon Rooman mieskö teki?
Seinät siirtyi, katto kaatui, velho itse puuksi puutui. Tuost' on tullut outo oppi: Turhaan nousi Turjan Lappi. Ken on luotu tietäjäksi, jääköön yksin-jäytäjäksi. Ihmisille ihmistavat, jumalille tuulentuvat. N
Päivän Sana
Muut Etsivät