Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
En tahdo teitä soimata suoruudestanne, päin vastoin. Minä kunnioittaisin teitä vielä enemmin sen vuoksi, jos se olisi mahdollista. Vaan nyt, kun en voi antautua teille, minä antaun Jumalalle. Meillä ei ole enää, kuin muutamia päiviä yhdessä oltavana.
Rakkaus suo onnea siten, että ihminen rakastaessaan liittyy Jumalaan ja mitään halajamatta itselleen tahtoo lisäksi antaa pois kaiken omaisuutensa ja elämänsä toisille, ja tässä antaumuksessa Jumalalle löytää onnen. Ja siksi se, mitä muut ihmiset tekevät ja mitä maailmassa tapahtuu, ei voi laisinkaan vaikuttaa hänen menettelyynsä.
Ruumis vaipui vuoteelle ja, likistäen toista tyttöstä, nurjahdutti sen jalan sijoiltaan. Minä kohosin kylän ja kirkon yli, tahtoen viedä sielun Jumalalle. Silloin tuuli tempasi ja kantoi minut, siipeni vaipuivat sivuille ja lohkesivat pois; sielu kiiti yksin Jumalan luo, ja minä putosin alas maantielle.
Saarnan lopussa tapahtui jotakin tavatonta. Pappi puhui esivallasta ja sen kunnioittamisesta. Esivalta ei hänen mielestään turhaan miekkaa kantanut. Tosin oli jumalalle annettava, mikä jumalan oli, mutta etenkin keisarille, mikä keisarin oli. Asevelvolliset nuorukaiset kuuluivat ehdottomasti keisarille.
Hänen saarnansa olivat minusta niinkuin isä puhuttelisi lapsiansa, ja täti Elsa sanoo, että hän usein kertoo Katekismuksen "Jumalalle", ilahuttaaksensa sydäntänsä ja lujittaaksensa itseänsä tuo suuri T:ri Martin Luther!
Silloin näemme kasvoista kasvoihin. Jumalalle olkoon kiitos: Olen liitoss' Kanss' Immanuelini! Hän mun kallihisti osti, Ylös nosti, Kuolemasta kirvoitti. Vaan en taida nyt näin kielin Enkä mielin Oikein kiittää Jumalaa. Sinua siis, oi, Jumalani, Auttajani, Pyhän Hengen tavaraa! Sinua vain, oi, armon Herra, Jonkun verran Armos aamukastetta!
Hän oli kauppias Carl Bartramin jalohyveinen puoliso, rikkaan kauppiaan, joka istui neljännessä penkkirivissä miesväen puolella hänen oma paikkansa oli heti ruustinnan ja muiden säädyllisten rouvien takana naisväen puolella mutta Bartram lienee ollut tarkanpuolinen mies, joka todennäköisesti ei koskaan suonut itselleen sellaista ylellisyyttä, että olisi käyttänyt vihreitä samettihousuja, vielä vähemmin sitä, että olisi antanut ratkoa ne auki »Jumalalle kunniaksi ja kirkolle kaunistukseksi», kuten sanat siihen aikaan kuuluivat, milloin oli kysymyksessä pieninkin kirkolle annettu lahja.
Eihän minun tajuntani eli ajattelemiseni voi pakkokeinoilla kääntää olevaisuutta mihinkään. Mutta samoin kuin voidaan kuvitella siivellistä hevosta, vaikkei millään hevosella ole siipiä, samoin voin kukaties minäkin kuvitella Jumalalle olemassaolon, vaikkei mitään Jumalaa olekaan. Päin vastoin. Tässä juuri sofismi onkin.
Kuitenkin tuli silloin taas pelko, että hän jumalanpalveluksessaan tapaturmaa oli ehkä jättänyt pois jonkun sanan, esimerkiksi "enim" taikka "aeternum", taikka laiminlyönyt jonkun määrätyn polvennotkistuksen taikka vaan jonkun silmien ristimisenkin; eikä hän niin muodoin ollut tarjonnut Jumalalle mitään kelvollista uhria messussansa, vaan tehnyt suuren synnin.
Kreivi ei koettanutkaan antaa hänelle kättä. Kun yöilma puhalsi hänen kasvoihinsa, hengähti hän vielä kerran syvään ja sanoi: "Jumalalle kiitos!" Kuitenkin oli onni, että Zuleika juoksi niin tasaisesti ja oli jo niin usein yöllä kulkenut tien Weissenbachista Lengsfeldiin muuten olisi tämä ratsastus voinut helposti olla viimeinen sekä ratsulle että ratsastajalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät