Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Jos mikään koskaan saa minut unohtamaan, että olen atenalainen ja etten ole vapaa, voi sen tehdä rakkaus, Ionen valvova, elävä, syvä rakkaus; rakkaus, jonka uusi uskomme on tehnyt entistä kiinteämmäksi rakkaus, jota kaikkein parhaimmatkaan runoilijamme eivät ole osanneet oikein kuvata; sillä uskontoon yhtyneenä se on vain uskontomme osa; se on tulvillaan puhtaita, ylimaallisia ajatuksia, me toivomme, että se kestää ikuisesti ja me hoidamme sitä puhtaana ja tahrattomana, jotta emme häpeä tunnustaa rakkauttamme Jumalalle.
Meidän tulee, sanoo hän, antaa sydämemme elävänä uhrina Jumalalle, kaikin riemuinensa, murheinensa, pelkoinensa ja toivoinensa, juuri semmoisena kuin se on; ei kuivettuneena tunnottomuuden pesäksi taikka jähmettyneenä jäykkien, pakollisten päätösten jäiseksi aine-joukoksi.
Jumalalle kiitos, te tulitte nyt onneksi minua päästämään, ja minä valmistelenkin nyt jo nauttimaan iloa ja kelvollisesti ottamaan takaisin sitä aikaa, jonka olen tähän asti vankina menettänyt.
Kiitos Jumalalle, joka on suonut minun nähdä tässä asiassa aamun sarastavan! Ja päivän valkenemista minä en silmänräpäystäkään epäile, vaikka sitä alussa pilvet vielä varjostaisivatkin.
Filosofia kertoo minulle jotain parempaa kuin tämän. Jos sinä katselisit kirjoituksianne meidän silmillämme, sinä et uskoisi niitä. Ei se ole mikään oikea eikä sovelias tehtävä pyhälle jumalalle, että hän antaa semmoisen ilmestyksen ihmisille, joka ei sisällä muuta kuin tämän."
"Eihän siitä mitään veikko!... Asian voin vielä ehkä parantaa." "Niinpä luulen tulevalla kerralla pääseväni tarkoitusteni perille." "Minkätähden heittää toistaiseksi sitä, mikä, miten luulen, heti voi tapahtua." Kummastellen tuijotti Koponen ystäväänsä, tuskin tietäen voisiko uskoa korviansa. "Mahdotonta," keskeytti Koponen. "Jumalalle ja taitavalle lakimiehelle ei ole mitään mahdotonta.
"Jumalalle kiitos! ett'ei hän minua keksinyt", mutisi nuorukainen, "hän olisi ehkä luullut minun itseänsä vaanivan. Hupsu minä olen, kuin olenkin; luulin hänen mainitsevan nimeäni, vaikka kultaansahan hän vain ajattelee! Parasta on, ett'ei hän enää saa minua nähdä, sillä kuka takaa, että minä vielä voisin hillitä itseni?
Ja sen vuoksi vetäisen nyt suuren, mustan viivan yli koko menneisyyteni, muutan johonkin maalle ja antaudun kokonaan maanviljelykseen. Hyväksyttekö päätökseni? Teitä sanotaan silloin haaveilijaksi, uskonnolliseksi intoilijaksi. Sen tiedän. Mutta jos en siitä välitä, jos pysyn Jumalalle ja omatunnolleni uskollisena, teenkö oikein? Teette. Minua ilahduttaa, että olette samaa mieltä.
Ei, älä luule, että sitä päivää surumielisyydellä muistelen; tämä päivä tuntuu mielestäni vielä suloisemmalta; minun rakkauteni on myös jalostunut; se on tullut vakavammaksi, syvemmäksi, todellisemmaksi." Margreta tarttui hänen käsivarteensa; hän oli niin kiitollinen Jumalalle, niin nöyrä, ja kuitenkin niin ylpeä hänestä.
Mutta tästäkin seurakunnasta oli moni jäänyt pois arvannostosta, muka sillä syyllä, että uusi asevelvollisuus-asetus oli syntynyt maan lakien vastaisessa järjestyksessä. Se oli surkuteltavaa hairahdusta ja kansan terveiden käsitteiden sekoitusta. Ei ollut alammaisen asia mennä esivallan toimenpiteiden laillisuutta punnitsemaan. Sillä esivalta, joka oli jumalasta, teki tilinsä yksin jumalalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät