Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
XLIX. Kaikki työ, vieläpä pumpulinkin kehrääminen, on ylevää; ainoastaan työ on ylevää, toistamme ja vakuutamme sen vielä kerran. Samaten on myös todellinen arvokkuus vaivoin saavutettavissa; ei kenellekään ihmiselle eikä kenellekään jumalalle ole elämää aijottu paljaaksi levoksi ja mukavuudeksi.
"Totuus on se, mikä tulee Jumalalle kunniaksi ja lähimmäiselle sekä itsellemme hywäksi", sanoi Antti warmuudella. "Jumalan totuus on ainoastaan se, joka pysyy, mutta sinun kirjoituksesi eiwät ole hänen totuuttansa, ja sen wuoksi eiwät ne pysy, waan tulewat tulella kulutetuksi sinä suurena tuomiopäiwänä." "Mitä te sitten tahtoisitte minun tekemään?" kysyi Antti nolosti. "Mitäkö minä tahdon?
Mutta Jumalalle
PASANTERI. Jumalalle kiitos! JUNKKA. Kuinka niin? PASANTERI. Eliise mamsellihan voisi muuten siepata Yrjön. Ja sinä et soisi Yrjölle sitä onnea? PASANTERI. Olisi liika onni sellaisen mamman tyttö.
Sinä silmänräpäyksenä, jolloin hän nousi valtaistuimelle, kohosi hän kansan silmissä jumalaksi, ja hänen koko elinaikansa osoitettiin hänelle kaikkea jumalalle tulevaa kunnioitusta. Tämä maan päällä alkanut jumaluus jatkui, kuten uskottiin, kuoleman jälkeen yhä edelleen.
"Jotka koettavat yksinäisyydessä Jumalaa rukoilla". "No eikö seki kelpaa Jumalalle, jos muutoin rukoilisin häntä tosi tarpeesta". "No et sinä sillä keinoin Jumalaa löydä". "Minkäs sitten?" "Mustan perkeleen". "No eikös Jumala yksinäisen rukousta kuulekaan?" "Kyllähän rukous yksinäisyydessäki meitä uskovaisia auttaa, vaan ei muita".
Sillä hetkellä kaikuivat mielessäni ne sanat, jotka noin kuusi vuotta takaperin olivat minua rohkaisseet, kun ensi kerran kouluun lähtöäni tuumailin ja aikeeni toteutuminen näytti miltei mahdottomalle: "Jumalalle ei ole yhtään asiata mahdotonta." Mistä olivat oikeastaan varat tulleet, joilla kävin kolme vuotta noin tuhannen markan kulutuksella koulua seminaarissa? Velaksiko?
Kun siis olen ajatteleva olio ja tajunnassani on Jumalan aate, täytyy sen syyn, joka kelpaa olemiseni perustukseksi, kaikissa tapauksissa olla ajatteleva olio ja sillä täytyy myös olla mielle kaikista niistä täydellisyyksistä, jotka tajuntani omistaa Jumalalle. Voidaan jälleen kysyä onko tämä olio alkuisin itsestään vaiko jostakin muusta.
"Toivon ett'en koskaan napise Jumalalle", vastasin, katsoen häntä suoraan silmiin. "En pelkää mitään, jota Hän antaa minun tehdä tai kantaa. Kaikki mitä Hän lähettää on kyllä hyvää. Minua et tarvitse murehtia, isä, ja ethän Stefanistakaan ole levoton." "En, en", vastasi hän, "Stefan on saanut osansa, ja hän on vankka poika; Jumala häntä siunatkoon.
»No kiitos, kunnia Jumalalle, joka soi minulle nauramisen sekä toisten naurattamisen lahjan, ja häpeä sille tyhmälle pässinpäälle, joka pitää hovinarrin virkaa halpana!
Päivän Sana
Muut Etsivät