Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Ja näin sanoen tähtäsi hän häntä terävästi silmillään. Niin, te se todellakin olette. Ah, minä näen nyt teidät aivan semmoiseksi kuin minulle on teidät kerrottu! Nuori naisparka ei osannut aavistaa, mitä julmia tuumia kuohui tuon puhtaan otsan ja noiden loistavien silmien takana, joissa hän luki vaan sääliä ja myötätuntoisuutta.
Mutta kun kristityt eivät taipuneet ottamaan osaa määrättyihin uhritoimituksiin eivätkä myöskään kantaneet keisarille jumalallista kunnioitusta, pantiin valtion puolelta heitä vastaan toimeen julmia vainoja. Aluksi hävitettiin komea kirkko, jonka kristityt olivat itselleen rakennuttaneet Nikomediaan, Diokletianuksen asuinkaupunkiin.
Ja kenkärajains' alle sortavat He vastenmielisensä. Kyllin viljaa! Jos aateli vaan hiiteen heittäis säälin Ja mun sois miekkaa käyttää, tuhansittain Noit' orjia ma löisin, luoden röykyn Niin korkean kuin keihääni on pitkä. MENENIUS. Ei, nää jo ovat tyynni malttuneet. He, nähkääs, julmia on pelkureita, Vaikk' älyn puute heiss' on suuri. Entä Tuo toinen joukko? MARCIUS. Hajan. Hirteen kaikki!
Hän makasi kannon vieressä tainnuksissa, ja kannon päälle heitetty valkoinen vaate oli punainen hänen verestään. Heikki oli pää edellä lentänyt kopiksi kantoon. Väristen hämmästyksestä ja pelosta kuuli kyytipoika kapteenin julmia kirouksia ja näki, miten kapteeni jalallaan potkasi pyörtynyttä poikaa. Keski-yön oli aika, mitä tehdä? Kapteeni tunsi seudun.
Sinä olet niin kaunis, ja minä olen sinun suuri lapsesi ja saan sinulle palkituksi kaikki ja sinulla on nyt kaksi lasta ja sinä ja tuo ilkeä neiti ja paholaislääkäri olette tyhmiä ja julmia, kun ette näytä minulle minun lastani ja anna minun puhella ja nauraa.» »Esteri!» »Anna minulle toinenkin kätesi», pyysi Esteri ja painoi sitten silmänsä kiinni. Kun hän heräsi, oli Rautiainen poissa.
Hän oli kuullut äitinsäkin siitä puhuvan, ja hän oli usein itsessänsä ihmetellyt, mitenkä poika niin kenenkään tietämättä saattoi kadota. Että isällään tähän oli mitään osaa, sitä aavisti hän yhtä vähän kuin hänen äitinsä. Nyt kuuli hän syytöksiä isäänsä vastaan, kuuli ne ensi kerran, ja ne syytökset olivat julmia.
Näin paljoa ei hän ollut osannut aavistaa piileväksi noitten karsasten katseitten takana. Herra Jumala, miten julmia ihmiset voivat olla! Kauhistuen näitä syytöksiä tuntui hänestä kuin olisi ollut aivan oma syynsä, että sellaisia on voitu ajatellakaan.
On niissä metsää näissäkin louhikkoharjanteissa, on niin julmia honkia, että löytyneekö hevosta niistä neljän sylen pituista palasta vetämään, sanoi Hemmi. Herra ei ollut kuulevinaan, mittasi vain ääriään myöten Lainiokankaankin, kun huomasi ne louhikkosärkänteet vähäpätöisiksi. Sitten kysyi: »Entäs nämä korvet, minkälaisia ne ovat?»
Ei mikään ihmisyyden muutos, ei mikään sen huonous, eikä mikään sen turmio, olipa se millä portaalla tahansa, kaikissa tämän kummallisen luomisen salaisuuksissa ole tuottanut hirviöitä puoleksikaan niin kauheita ja julmia. Scrooge kavahti säikähtyneenä takaperin.
"Minä en ole ansainnut niin julmia ja loukkaavia kysymyksiä," sanoi Kenelm närkästyneenä. "Mutta minä en tahdo puhua enempää nyt. Kun taas tapaamme toisemme, toivon että te kohtelette minua vähemmän epäkohteliaasti. Hyvästi!" "Odottakaa, sir. Pari sanaa vielä. Te pysytte siis päätöksessänne pyytää isänne ja Lady Chillinglyn suostumusta saada kosia Miss Mordauntia." "Tietysti."
Päivän Sana
Muut Etsivät