Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kun laskut tuotiin esille, niin Jeanne oikein vapisi, varmana jo edeltäkäsin, että hänen miehensä oli tekevä muistutuksia joka ainoasta erästä, ja häntä vaivasi tuo tinkiminen aina niin, että hän punastui hiusmartoaan myöten palvelusväen halveksivain katseitten edessä, jotka seurasivat hänen miestään tarkastaessaan riittämätöntä juomarahaa kädessään.
Kun sarkalle hymysit, saattueelle, Kun kitarat helkkyä valain Sua kutsui katseitten palain, Kun ruskot hämyhyn haipuivat. Joukko tuli jälleen lähemmäksi, ja sitä mukaa laulu kasvoi voimakkaammaksi ja eloisammaksi: Kuolon kolkoille rannoillen Haahtemme hälvenee, Hiljaa loiske käy airojen, Tuulet ne vaimenee. Hetket kahlios seppelin! Tuonelan yö Oottavi tyhjin katsehin, Hetki jo lyö.
Mutta toiselta puolen, kuka muu Tukholman papeista, paitsi häntä, saattoi olla kyllin onneton antaakseen aihetta tuollaisiin häpäiseviin viittauksiin? Molemmat herrat poistuivat nyt, ja Robert pääsi niin pitkälle eteenpäin, että saattoi nähdä heidän ivansa ja väkijoukon uteliaitten katseitten esineen. Maalausjaloille, keskelle ikkunaa, oli asetettu näytteille taulu, joka kuvasi häntä itseään.
Peräpenkillä istuva näki katseitten yhdynnän ja tunsi viiltävää pistosta rinnassaan. Loukkautumisen ja suuttumuksen puna lensi ohimoille ja huulet vavahtivat, mutta hän tunsi samassa ikäänkuin näkymättömän jänteen sitovan kieltänsä ja jäi lattiaan tuijottaen paikalleen istumaan. Eteisessä tarttui äiti tuskaisesti nuorukaisen käteen: »Olavi!»
Puoli tusinaa laukauksia kajahti, mutta sattumatta karneroon, joka, kun oli ehtinyt vuoren jyrkänteelle, äkkiä seisahtui polvistetuin jaloin ja pää kyyristyneenä jyrkänteen yli. Tuossa paikassa hypähti se ilmaan etujalat kaksin kerroin ja katosi metsästäjien hämmästyneitten katseitten edestä. Mikä hyppäys!
Olavi vei hänet sohvaan istumaan ja he alkoivat puhella toisilleen katseitten hiljaisella sunnuntaikielellä. »Kaikkea!» huudahti Olavi äkkiä. »Jo minä olen pyörryksissä. Minähän olen keittänyt sinulle kahvia, ja nyt minä...» Hän nousi ja riennätti pannun tarjottimelle. »Oletko sinä keittänyt kahvia ?» ihmetteli Kyllikki ilonhulveisin silmin.
Gabrielle oli puettu hyvin yksinkertaisesti; hänen tumma kastorhattunsa, jonka ainoana koristeena oli nauha, erosi silmään pistävästi naapurien sulkatöyhdöillä ja nauharuusuilla koristetuista hatuista, mutta siitä huolimatta oli hän koko jumalanpalveluksen kestäessä uteliaitten katseitten esineenä ja herätti monessa ennen tyytyväisessä mielessä tuskallisen ihmettelyn siitä, eivätkö sulkatöyhdöt ja kukat todellakaan enää olleet muodissa Tukholmassa?
Näin paljoa ei hän ollut osannut aavistaa piileväksi noitten karsasten katseitten takana. Herra Jumala, miten julmia ihmiset voivat olla! Kauhistuen näitä syytöksiä tuntui hänestä kuin olisi ollut aivan oma syynsä, että sellaisia on voitu ajatellakaan.
Ylpeänä hän kesti häneen suuntautuneitten katseitten raivon ja vastaten nyt preetorin kysymykseen sanoi vain hänelle ominaisella rauhallisella, hallitsevalla äänellään: »Preetori, kanne on niin alhainen, ettei siihen kannattaisi lainkaan vastata. Ensimäinen syyttäjäni on jalo Sallustus, Glaukuksen läheisin ystävä! toinen on pappi.
Päivän Sana
Muut Etsivät