Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Jalo ystävä, kuinka paljon te olettekaan tehnyt minun hyväkseni! lausui Julia kyynelsilmin. Olenpa kyllä vähän ... olisi tyhmää teeskentelyä sitä kieltää, vastasi Albert. Mutta mitä minä voin tehdä teidän hyväksenne ja millä voin teille kaiken palkita?
Niin, mutta suokaa minun ensin puhua hiukan itsestäni ... monta sanaa ei tarvita, sillä miten vähän puhunkin, on se kuitenkin tarpeeksi vaikuttamaan surullisesti meihin molempiin... Te ette ole vielä kysynyt nimeäni ... sanon itseäni Julia Palmiksi, ja siksi kutsuvat minua muutkin. Julia Palm! virkahti Albert; olen kuullut sen nimen monta kertaa ennen. Se olikin totta.
Ensiksi oli hän koettanut asettua välinpitämättömälle kannalle, mutta Julian kuva oli häntä vaan yhä kiusoittanut. Nähdessään sitten kerran taaskin Julian ulkona sen lasisilmän kanssa, oli hän suuttunut silmittömästi, lähettämällä Julialle häijyn kirjeen. Se ei ollut mitään merkinnyt. Julia ei antanut mitään tietoa itsestään. Nyt tuli Julia yhtäkkiä vastaansa!
Aarniokin tämän äkkinäisen muutoksen heti huomasi sekä miten Julia koetti näyttää mitä kylmemmältä ja välinpitämättömältä. Sen mukainen se sitten oli tervehdyskin, kylmä ja virallinen. Se että Aarnio tunsi syyn kaikkeen johtuvan oman sieluntilansa lamaantuneesta raskasmielisyydestä kiusasi häntä vielä enemmän.
Ja kun tuntemattoman voiman pakoittamana, jota ei itsekään lopulta käsittänyt, painaltui Julia yhtäkkiä huudahtaen Aarnion rinnoille, jolloin heidän huulensa yhtyivät hurmaavan sielukkaaseen suudelmaan. Ne olivat pitkiä ja tunteikkaan tulisia suudelmia, jotka yhdistävät heidät toisiansa tapaamaan vastaisuudessakin.
JULIA. Näin yöllä mitä tyydytystä kaipaat? ROMEO. Valasta valan vilpittömän lemmen. JULIA. Sen annoin sulle, ennenkuin sen pyysit, Ja soisin että ois se antamatta. ROMEO. Kieltääkö voidakses? Vai miksi, armas! JULIA. Ett' uudestaan sen voisin sulle antaa. Vaan näinhän toivon, mitä on jo mulla.
»Sanotko niin?» Julia vastasi. »Puhut kuin vapaa ja pian oletkin vapaa. Hyvästi!» Julia tapaa Arbakeen. Keskustelun tulos. Arbakes istui huoneessaan, jonka ovi aukeni puutarhaa reunustavalle ulokkeelle eli tässä tapauksessa pylväistöön.
Arenius on kelpo mies, lisäsi Therese, ja hänellä on suurin tuomiokunta koko maassa, on isä sanonut. Eivät ne olleet ainoat rukkaset, jotka Julia on antanut, virkkoi Laura. Eivätkä liene viimeisetkään... Varo itseäsi Gustaf! Uusi kirous huulillaan tarttui luutnantti hattuunsa ja ryntäsi ulos sisarusten huoneesta.
Pienellä jakkaralla akkunan luona istui pikku Julia, Stiina-muorin kissa edessään, jonka koukkuiseen selkään hän koetti sovittaa istumaan suurta, kaunista nukkea. Mustalaisen tytär oli niin kiintynyt tähän hommaansa, ettei hän ollenkaan huomannut sisään astuvaa hienoa herraa.
»Glaukus ei koskaan unohda ystävää!» kreikkalainen vastasi lausuen viimeisen sanan erikoisen voimakkaasti. »Onko Julia hänen ystäviänsä?» »Keisarillekin olisi suuri kunnia saada sanoa ystäväkseen niin rakastettavaa naista.» »Et vastaa kysymykseeni», rakastunut Julia vastasi. »Mutta sanohan, onko totta, että sinä ihailet napolitarta Ionea?» »Kauneus herättää aina ihailuamme!» »Ah!
Päivän Sana
Muut Etsivät