Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Se pidetään salassa teiltä. Julia ... tahdotko siis jättää minut? Tahdon, vastasi Julia, katsoen arasti äitiinsä. Haa, te olette liittoutuneet minua vastaan! huusi viimemainittu, syöksyen tyttärensä luo. Sanokaa mitä tahansa, lausui Albert; mutta älkää enää pitentäkö pahojen tekojenne mittaa koettamalla estää tytärtänne eroamasta teistä!
"Sinä siis luulet", lausui Julia, "ett'ei Algernon katsele minua samoin, kuin Arvid sinua". Julia näytti vähän hämmästyneeltä.
Oikein suloista oli nähdä, kuinka pikku tallukat, mieltyneinä katsellen makeisiinsa ja suut auki, veivät veikollensa kaikki, mitä Helena heidän eteensä oli latonut, ja miten heidän oli vaikea jättää lautasia käsistään. Julia oli polvillaan veljensä vieressä ja valikoitsi vadista, jonka hän oli sohvalle asettanut, kauniimmat ja suurimmat marjarypäleet, joita hän kurkoitti veljellensä.
Tästä puoliksi tyyntyneenä sai Julia jälkeen puolen päivän vastaan-ottaa lukemattomia tervehtijöitä, kaikenlaisia ihmisiä, vieläpä hänen hämmästykseksensä semmoisiakin, jotka eivät pariin kolmeen vuoteen olleet astuneet hänen kynnyksensä ylitse.
Miten viisaasti onkaan kohtalo järjestänyt, kun ei ihminen, niin lihaa ja verta kuin onkin, sentään pala ja muutu tuhaksi sellaisten liekkien syleilystä! Albert Kronin lähtiessä tunnin kuluttua Julia Palmin asunnosta päihdyksissä ja huumeissaan, seisoi luutnantti Gustaf Ell veräjällä katsoen poistuvan jälkeen.
Sakris supisi ikään kuin itsekseen: Katti leikkii hiirellä. Nelma kysyi, mitä hän supisi. Sakris ei vastannut. Nelma ... poloisen ramman nuori Julia! Keskenään eivät he jutelleet enää melkein mitään... Pelkästään kahvista ja vähäisistä ruuista. Mutta sitten kysyi Nelma kerran, ikään kuin toisissa ajatuksissa, kuinka oli käynyt Sakriksen aikomuksen rakentaa sitä mökkiä.
Hän puhui jotenkin selvää ruotsia, mutta korko oli kauniisti sointuvan italian-kielen. Julia oli varsin ihastunut häneen sekä kuiskasi ehtimiseen minulle: "hän on enkeli, oikea enkeli! Katso hänen suutaan! ... ei, mutta katso hänen pientä kättänsä! ja hänen jalkaansa! ... ja katso hänen silmiään! ... hei, Kaarlo veikka! ... nyt varmaankin olet kiinni! ... hän on tosiaankin enkeli!"
Haluatko sinä kuolla minun kanssani, oi Julia?" "Kyllä, jahka ensin tulemme oikein vanhoiksi, silloin se varmaankin on ihanaa, mutta anna meidän vielä elää vähäisen".
Silloin hän raivoaa kostonsa raukeamisesta tyhjään, sanoi Julia.
Siksipä koetti hän myöskin yhä edelleen näyttäytyä kuin mistään välittämättä. Kaiken hyvän lopuksi alkoi Alm tuon tuostakin juosta kyökin puolella. Teikaroi ja kumarteli koettaen esiintyä mitä suloisimmassa ja itselleen edullisessa muodossa. Julia nauroi, oli iloinen myönnellen kaikkiin Almin tarjouksiin, lupautumalla uloskin kävelylle joskus lähteä.
Päivän Sana
Muut Etsivät