United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuulkaa, kuulkaa!" huudahti Julia lyöden iloisesti käsiään yhteen. "Mutta sananne kaipaavat perustusta!" huudahti setä P. "Niin, niin, perustusta, perustusta!" kirkasi vanha herra. "Hyvillä romaneilla", jatkoi provessori, "minä tarkoitan niitä, jotka, ikään kuin hyvät taulut, kuvaavat luontoa todellisesti, millä on etuja, joita ei muissa kirjoissa löydä yhtä suuressa määrin.
Tässä on toinen morsiuspuku, sen valmisti Barza, tässä toinen, sen teki Kereszessy; tässä taskussani on lupakirja; sukulaiset tulevat myöskin kaikki; sokerileivokset ovat vaununlaatikossa". Julia vapisi vimmasta; viimeiset sanat kuultuansa löi hän raivokkaasti pöydälle laskettua lipasta, niin että se murtui rikki. "Viekää morsius-puvut hiiteen.
Ja hyväilisi tukkaakin, tuota hohtavaa ja kiharaista. Käsillään Sakris häntä kantaisi... Yhdessä he asuisivat... Missä sitten? Kukkelmanin kamarissako Krokelbyssä? No, vaikkapa siellä ... jossakin ... yhdessä. Ja se ... tämä viaton Julia ... tekisi Sakrikselle mieleisiä ruokia, hoitaisi häntä... Ruokana saisi kyllä olla muutakin kuin puuroa ... kunhan ruoka vain tehtäisiin kasviksista.
Ah, minä kuljin ennen ikään kuin unissani ja ajattelematta annoin hänelle käteni; nyt olen herännyt enkö saisi vetää kättäni pois, kun näen antaneeni sen yhdelle..." "Arvid on hyvä ihminen, Julia!"
Kissa on paljon kauniimpi ja kiltimpi kuin kreivi, suvaitsi Julia ilmoittaa. Se ei ollut kohteliaasti sanottu, tyttö! Sillä kreivi on narri ... kreivi on narri, selitti Julia edelleen. Mitä sinä sanot, pipana? Kreivi on narri ... kreivi on narri, jatkoi pieni kaunotar. Etkö sinä häpeä? Sen on äiti sanonut ... kreivi on narri ... ha ha ha!... Naura sinäkin, kissa!... Ha ha ha!
Tällöin tuli neiti, ainakin pikku Main mielestä, olleeksi liian innokas liikkeissään, sillä pikku tyttö katsoi häneen lapsellisen arvokkaan näköisenä ja sanoi: "Et saa ravistella isän pikku Maita, kuuletko!" Julia neiti nauroi; pikku Mai oli hänen, samoinkuin muiden, lemmikki, eikä hän suinkaan tahtonut "ravistella" häntä muuta kuin ihastuksesta!
»Niin miehetkin sanovat; mutta hän on myöskin rikas. Atenalainen aikoo hänet naida; toivotan hänelle onnea. En luule, että Glaukus kauan pysyy uskollisena. Tuollaiset vierasmaalaiset ovat tuiki huikentelevaa väkeä.» »Ah, Julia», Fulvia virkkoi nähdessään kauppiaan tyttären liittyvän heidän seuraansa »oletko jo nähnyt tiikerin?» »En.» »Kuinka? Kaikki ylhäisön naiset ovat käyneet sitä katsomassa.
Julia ennustaa veljensä vielä silmittömästi rakastuvan. Emilia huoaten, rukoilee Jumalaa häntä siitä varjelemaan. Kolmanneksi Kaarlo luulee itsensä niin rumaksi, että hän saattaisi peljättää vaikka hevosia.
»Saatpa nähdä saatpa nähdä, Sallustus», kauppias vastasi. »Meillä pompeijilaisilla on makua ja meillä on myöskin rahaa.» »Siinä on kaksi ihanaa ominaisuutta», Sallustus virkkoi. »Mutta kas, kaunis Julia tulee!»
Silloin sattui usein, että hän takaisin tullessaan kohtasi Julia neidin ja he pysähtyivät puhelemaan hetkiseksi. Toisinaan nämä puheet supistuivat vain muutamaan kohteliaaseen lauseeseen; mutta toisinaan ne olivat enemmänkin kuin pelkkiä kohteliaisuuksia, ja ilman että Eugen huomasi tahi ajatteli sitä, tuli heidän ajatustenvaihtoonsa jotain lämmintä ja sydämellistä.