Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Niin minullakin on omani. Vai niin, se pieni tikari! Minäpä muistan vielä sinun nimesi ... sinä olet Albert. Ja sinä Julia. Kuulehan, etkö tule tänne sisään? Mitä minä siellä tekisin?
Sakriksen kyttyrä katoaisi lopultakin ... oman kanssa ollessa, kasviksilla ja paastolla. Katoaisi ... kuten hän on aina uskonutkin. Nyt sen katoaminen oikein alkaa! Millä tavalla voisi Sakris lähettää omalleen kirjelapun ... ellei tuo Julia pääsisi Sakriksen luo? Mutta ... mikähän tytön nimi oikeastaan on? Sitä Sakris ei vielä tiedä.
"Ten niin, niin, jonkun sellaisen nimen olen kuullut". Julia katsahti taivasta kohti. Armo, joka ensi kerran älysi, että tällaista keskustelu-ainetta tuli muuttaa jota pikemmin sitä paremmin, kysyi nyt Mellander'in rouvalta, oliko kreivinna B. ... jo muuttanut kartanoonsa. "En tiedä!" sanoi Mellander'in rouva terävästi, "hänestä en minä tiedä mitään.
Nydia epäröi hetken, ja sitten hän seurasi äänetönnä egyptiläistä. »Minun täytyy ottaa huostaani tuo tyttö», tämä itsekseen tuumi. »Hän ei saa kenellekään hiiskua lemmenjuomasta. Ja turhamainen Julia kyllä varoo paljastamasta itseään.» Vanhanajan hautajaiset. Arbakeen näin puuhatessa asuivat suru ja kuolema Ionen talossa.
Syynä oli ensiksikin, että pidin miestäni äärettömässä kunniassa, niin minä en tosiaankaan tietänyt, miten menettelisin, niin olin provessoriin ihastunut, mutta tunsin itseni halvaksi hänen rinnallaan eikä tuo kallis itserakkaus oikein hyvin sallinut Julia H:ta tulemaan kuinka sen nyt sanoisinkaan? halvaksi minun silmissäni.
»Glaukus!» hän sanoi maahan katsellen, »huomaan, että sinä todella rakastat Ionea hän onkin kaunis.» »Julia on viehättävä ollessaan noin jalomielinen», Glaukus vastasi. »Niin, minä rakastan Ionea, löytäös sinä itsekin sinua ympäröivistä nuorista miehistä joku yhtä suora rakastaja!» »Rukoilen jumalilta sitä! Kas tässä, Glaukus, nämä helmet minä lahjotan morsiamellesi; suojelkoon Juno häntä!»
Ihana Julia katsahti kuvaansa viimeisen kerran itsetyytyväisin mielin ja heittäytyen veltosti nojatuoliinsa hän käski nuorimman orjansa heikolla äänellä lukea Tibulluksen hempeimpiä säkeitä. Lukemista jatkui yhä, kunnes orjatar ilmotti Nydian saapuneen tapaamaan talon valtijatarta.
Mutta Julian tyytymättömyys ei haihtunut, päin vastoin näytti se enentyvän. Turhaan Arvid kehoitti häntä nojaamaan päätänsä hänen rintaansa vasten, pitämään häntä tyynynä, johon sopi nukahtaa. Mutta Julia ei siinä enään lepoa löytänyt.
Niinhän se on, toisti Aarnio, vähänhän sitä meillä vielä seurataan kaikkea uutta ja uudistavaa. Mutta eihän se ole meidän syymme! Heillä oli nyt vielä paljon puhumista kaikista, entisistä muistoista lapsuuden ajoilta ja siitä mitä huomioita olivat tehneet ijäkkäämpinä elämän tuoksinassa. Julia palveli nykyään eräällä maisterilla, joka oli opettajana lyseossa.
Hän ei hellittänyt ennenkuin sai selvän Julian perhesuhteista; hän sai m.m. tietää, että äiti, jonka Julia oli sanonut olevan kuolemaisillaan, oli kuollut jo kun tyttö oli kymmenvuotias, että Julia viidennestätoista ikävuodestaan alkaen oli ollut lastenhoitajattarena ja useissa perheissä saanut aikaan samanlaista onnettomuutta kuin täälläkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät