Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Vapaherra Kaarle Alfred Cronstedt syntyi Helsingissä v. 1860 Tammikuun 27 p. Hänen vanhempansa olivat Yhdyspankin tirehtööri, vapaherra Juhana Cronstedt ja tämän vaimo, vapaherratar Olga Beatrice Cronstedt.
Harmin puna otsallaan Aadolf kääntyi isänsä puoleen ja sanoi: Ettekö häpeä, isä, pitelemästä pahoin tätä turvatonta, viatonta lasta? Laamanni Juhana ei ensiksi kyennyt tähän soimaukseen vastaamaan muulla kuin sanattomalla silmäyksellä, joka ilmaisi hämmästystä ja suuttumusta. Kuinka? sanoi hän ponnistetulla levollisuudella, enkö minä sanonut, ettei kukaan saisi tulla tänne?
Jos voitat, laativat he juhlalavat, jos et, niin mestauslavat, kirvehet, ja sun he kieltää veljes tuiman tullen, suo purppuraksi punapaidan sullen. Ei, Juhana! Ei meille jäänyt muuta kuin lemmen laaja valtakunta tää. Jos kuulla tahdot linnun-laulupuuta, kuin mua kutsut, jätä tuumat nää!
V:na 1776 koetetaan toimittaa "Suomenkielisiä tietosanomia", mutta tilaajain puutteesta lakkaavat yhdestä vuodesta *Pietar Juhana Alopæus* rupee yleisemmästi tutkimaan Suomen kirjallisia asioita alusta pitäen, mutta ei ennätä pitkälle; hän kirjoittaa myös harvinaisista kirjoista yleisesti, jonka ohessa kertoo Suomenki kirjallisuuden kasvuja . Samaan aikaan tutkitaan Ruotsissa sen maan kirjallisia seikkoja Upsalan Yliopistossa.
LOUIS. Hän teltassanne purkaa harmiaan. KUNINGAS PHILIP. Ja, kautta kunniani, tämä liitto Ei hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. Mut, veli Englanti, tuon leskirouvan Mitenkä hyvitämme? Tänne tultiin Oikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön, Se kääntyi toisin, omaks eduksemme. KUNINGAS JUHANA. Se korjattakoon.
Sydämellisesti puristi hän poikansa rintaansa vastaan; sitten hän alkoi kysellä Juhanan oloista setänsä luona ja vihdoin, oliko hän ketään muuta kuin vanhempiaan kaivannut. Juhana punastui eikä ensin aikonut nyt heti ilmaista tunteitaan, mutta hellälle äidilleen, jos kellekään, piti hänen toki uskoa sydämensä salaisuus.
Juhana, pyhä toimeni sua koskee. Minä, Milanon kardinaali, Pandulph, Legaatti paavi Innocentiuksen, Sinulta kysyn hänen nimessään Ja omantuntos puolesta, siis vastaa: Miks pyhää äitiämme, kirkkoa, Tylysti poljet, Stephan Langtonin kun, Valitun Canterbyryn arkkipiispan, Pyhästä hiipast' uhkamielin estät? Nimessä paavi Innocentiuksen, Isämme pyhän, tätä kysyn sulta.
Hätä oli ajanut tämän kevytmielisen, mutta samalla ritarillisen kansan kuninkaansa ympärille yhdistymään; kaikkialla, missä vaan Kaarle Kustaa ja hänen urhoolliset miehensä liikkuivat, nousivat kylät ja kaupungit vastarintaan, joka majasta lähti kostaja liikkeelle, jokainen käsi tempasi miekan, ja Juhana Kasimir palasi kansansa riemuitessa takaisin onnettomaan maahansa.
KUNINGAS JUHANA. Täss' olen, kuninkaanne; avatkaa! PORVARI. Sit' emme voi; ken kuninkaaksi tutaan, Sen siksi tunnustamme. Siihen asti Sulemme portit koko maailmalta. KUNINGAS JUHANA. Kuningast' eikö tuta kruunustaan? Jos ei, niin todistajiks satatuhat Englantilaista rotumiestä tuon BASTARDI.
Häntä emme liioin saa unhottaa. Juhana. Kuulkaa, isäni ja te muut! Hän on joutunut vankeuteen minun tähteni. Sentähden pidän minä velvollisuutenani pelastaa hänet myöskin. Olisin siihen jo ryhtynyt, ennen, mutta en tahtonut sitä ennen tehdä, ennenkuin sinä, isäni, olisit siihen luvan antanut. Juvakka. Sinä olet kelpo poika! Jos minä olisin nuorempi, olisin sen jo itse tehnyt. Roponen. Niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät