Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Hollantilaiset alkoivat nyt tulla voitolle ja kuvernöri Printz, joka ei nähnyt voivansa vastustaa niiden karttuvaa valtaa, palasi Eurooppaan v. 1652. Pappi Campanius oli jo ennen palannut. Hänen siaansa oli Printz'in aikana kaksi pappia tullut Ruotsista. Jumalan-palvelukset pidettiin Tinicumissa ja Kristiinassa. Printz'in lähdettyä oli kuvernörin-virka jäänyt hänen vävyllensä Juhana Papegoja'lle.
Ja sitten alkoi varsinainen toimitus: Nikodemus avasi kirjansa ja kysyi juhlallisena: Veteenkö se tämän Antti Juhanan ja Eevastiinan yhdeltä puolelta ja tämän Urho Ernestin ja Kaino Josefiinan poika toiselta puolen kuoli? Kukaan ei tahtonut roheta vastata. Antti Juhana rohkaistui lopulta: Ka tähän tään kylän järveenhän ne.
Luxemburgin Juhana tahtoi päästä vaivaloisesta vangistaan, ja englantilaiset lupasivat hänelle runsaita rahoja, jos hän antaisi hänet heille. Juhanaa pidätti kuitenkin hänen isänsä sisaren ja hänen puolisonsa hartaat rukoukset. He olivat mieltyneet Jeanneen, jonka olivat tavanneet hänen ollessa vankina Beaurevoir'en linnassa.
Eevastiinan teki mieli tiedustaa semmoista sanomaa lähemmin, mutta vielä oli hänen sisunsa liika katkera. Hän ei päässyt alkuun vaikka tahtoi. Siksi polki hän vain kiivaammin rukkiansa, kuin ei muka välittäisi asiasta mitään. Antti Juhana silloin murisi lisää: Latokin on palanut ja pojan on vienyt se sama pahahenki. Häh? pääsi nyt Eevastiinalta.
Hän luki kovalla äänellä ja puhtaasti eikä liian nopeasti. Juhana istui vieressä penkillä; kun ensimäinen värssy oli luettu, pani hänkin kätensä ristiin. Kuuliko hän enemmän vai näki, hän vain istui hämmästyneen ja autuaan näköisenä kuin hyvä lapsi Jumalan valtakunnan portilla.
Viime sunnuntaina saarnasi rovasti täällä ja vannotutti väen kirkossa Venäjän alamaisiksi. En ymmärrä muuta kuin että silloin suuri synti tapahtui, vaikka olenkin koettanut totuttautua ajattelemaan isäsi tavoin." "Jos mikään on syntiä, niin se ainakin", vakuutti Juhana. "Kun voisin keksiä jonkun apukeinon! Mutta oi surkeutta, pitääkö minun ruveta isäni ilmiviholliseksi!"
Parin askelen päässä oli matala paasi. Paadelle istahti Mörskyn Marketta ja alkoi nuppuneulan kärjellä pistellä mansikoita tuohisesta suuhunsa. Eikö Juhana huolisi mansikoita? kysyi Marketta. Kukapa niitä sitten meikäläiselle miehelle antaisi, vaikka huolisinkin. Mutta miksi te pojat teette yhtenään kiusaa tytöille? Mitä kiusaa? Mansikkakauppaahan nuo tuolla hieroivat.
Skonlasta saamallansa lainalla hankki Juhana lehmän, joka kyllä ei ollut äsken poikinut, vaan ei vielä ehtynytkään, antoi maitoa kumminkin kannun päivässä. Samoin saatiin Runsasta lainaksi neljä tynnyriä perunoita talvihintaan, ja se oli suuri etu, kun perunat muuten ovat kalliit huhtikuussa.
Jopa tyttärensäkin ja pitäjän miehensä Juhana Ihalainen siinä vetävät hänelle vertoja. Monta muuta tunnemme, joita pitäisimme parempina, vaikk'eivät ole sinne päinkään ihmetteliöitä ja seuraajia saaneet, kun Korhonen, jota Savon nykyiset runoniekat tavallisesti pitävät mestarinansa, kuin saksalaiset Schilleriä ja Götheä. Nimitimmä Korhosen runoista muutamia Karjalaankin levenneen.
Heleänpurppuraisina hohtivat hänen poskensa, äkkinäisestä liikutuksesta tunkeusivat kyyneleet hänen silmiinsä, ja hän kuiskasi: "Juhana!" Se ääni, jolla hänen nimensä mainittiin, pani nuoren miehen sydämen nopeammin sykkimään. "Elsa! Sinä et ole unohtanut minua!" virkahti nuorukainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät