United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin on, elkää huoliko siitä sen enempää ... mitäs joutavata ... sovitaan pois! Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm! Vai olisi veli taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua.
Se tuntuu minusta siltä, kuin sanoisit, että olehan hätävarana siksi kun parempia tulee. Siinä luulet joutavia. Enhän toki sinua miten saata pitää hätävarana. Niin no, jos luullen, mutta arvaat sen, että kipeä on hellä, vaikka se olisi kellä. Mikä kipeä ... ole joutavata. No tiedäthän sen, että rakkauden ikävä on niin huono tauti, siihen... Heitä jo, keskeytti Hintti.
Sitä parempihan se onkin, niin saadaan samassa kirjoittaa ylös, mitä siellä on sisällä. Mutta passaakohan se? KALLE. Niin, avain . PUMMI. No! KALLE. En en tiedä varmaan, jos se oikein sopii . PUMMI. Antakaa tänne vaan, niin koetetaan. Mutta ehkä vallesmanni on hyvä ja istuu sill'aikaa, kun minä . PUMMI. Istua! Mitä varten? KALLE. Se ehkä silloin onnistuu minulta paremmin . PUMMI. Mitä joutavata!
Mitä joutavata tuumaakaan, vastusti tytön äiti. Eihän se Laara miten jaksa sinua kuljettaa ja elättää. Koetetaan me elää täällä. Täytyyhän sitä koettaa, mikäpä tässä auttanee, sanoi Juuso. Ja aina se aikainen ihminen toimeen tulee, kun saapi jotain mahanahkansa tukeeksi, mutta on siinä lapsille tietämistä. Tule nyt vuoden tai parin päästä käymään täällä, kehoitti Riitu.
TYYNE. Eikä täällä ole kuin yksi ovi! Minä hyppään ulos ikkunasta. KALLE. Se on liian korkealla. Sinun täytyy piiloutua johonkin. Tuonne pöydän alle Ei, tänne sohvan taa . Ei, nyt minä tiedän! Tule tänne, pistän sinut tuohon kaappiin. Pian pian! TYYNE. Mutta jos minä siellä tukehdun? KALLE. Joutavata, eihän se kestä kuin muutamia minutteja eihän hän kauan viivy .
Laskeutuessaan vuoteelle, Alma taaskin muisteli Nymarkin sanoja: »Pelko on heikkouden merkki.» Mitä oli hän millä tarkoittanut? Kummallisesti hän tänä iltana oli häneen katsonut. Sporttia? Miehet rakastavat sporttia?... Joutavata! Lupa-aika oli kulunut melkein loppuun, viimeisiä päiviä vietti rehtori Karellin perhe maalla.
Neljäs kohtaus. Kilpi. Liisa. Vaan sanos, mitä tämä merkitsee? LIISA. Oh, lapsi kasvaa, hammas karkenee; Niin sananlaskussakin lausutaan. KILPI. Sä puhut jonnin joutavata vaan! LIISA. Laps' on jo neitoseksi kasvanut. KILPI. Neidolle tuhmuuksia neuvonut Oletkin sä vaan, tuhat tulimainen. LIISA. Ainanne on kun kirja avonainen. Kovista käskyistänne poikennut Ett'en mä ole, tulee kohta ilmi.
KIRJURI. Eikö mitä hän lörpöttelee vaan turhia. POSTINHOITAJA. Onko se tuo kauppias Hellmannin Helmi, josta kysymys on? Niin, sievä tyttöhän tuo onkin ja toimelias ja reipas muutenkin. KIRJURI. Ei se kukaan ole joutavata puhetta vaan. POSTINHOITAJA. Niin no, kyllä minäkin varottaisin tuommoisista tuumista, ennenkuin palkka tulee niin suureksi, että sillä jokseenkin vaimon ja lapsia voi elättää.
HELMI. Vai niin, sitten minä olen pudottanut sen muualle KIRJURI. Ei, kuule, kyllä se täällä onkin HELMI. No, mitä sinä sitten valehtelet! Anna se tänne! KIRJURI. Minä aioin sen pitää vaan siksi kun olisin tavannut sinua mutta HELMI. Joutavata! Anna se tänne vaan! KIRJURI.
"Mitä sinä tarvitset tässä maailmassa voidaksesi nauttia elämän oikeuksia? Mitä varten sinä kulutat parasta ikääsi ja terveimpiä voimiasi?" "Saadakseni rahaa", vastasi Leiv. "Hah, hah! Aivan oikein! Rahaa! semmoista pahan päiväistä, joutavata!... Ei ole, kuin pieni kultanokare sinun ja oikeuksiesi, sinun ja elämäsi välillä!