United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saa nyt nähdä, kerskaukset ainakin ovat hyvät", sanoi Jakke. Kun emäntä oli huomenaamuna emännyyden työnsä tehnyt, sitoi hän ansanipun kaulaansa ja kirvesnalkin kainaloonsa, aikoen lähteä metsälle. "Mitä nyt meinaat?" kysyi Jakke. "Menen ansoja virittämään." "Mitä joutavata!" sanoi Jakke. "Aivan oudoille sydänmaille, eksyt vielä sinne."
Sinä nyt joutavata. Maksanhan minä, kun sattuu. No kunhan lupaatkaan ... vaan niinkö minä sanon, että tulla liitoille? Niin, sinä taas ... kun minä sinulle sanoinkin, ethän sinä malta olla äänettä. Sanohan niinkuin neuvoin. Ole huoletta, kyllä sanon ja viimeksi, että, että ... kiusoitteli hän vieläkin ja lähti nauraen pois.
Nytkö sitä tultiin häätämään? kysyy hän suupielet pilkallisesti väännyksissä. Täytyy kai sinut häätää, jos et hyvällä lähde. Mutta mitä se Junnu joutavata. Tietäähän se, että ei auta, kun esivalta käskee, puhelee vanha vallesmanni leppoisasti. Vaan millä oikeudella se käskee? Ruunu on ostanut maan, rata on määrätty tästä menemään ja tästä sen täytyy mennä. Vai on ostanut?
"Niin, sanohan vain sekin," vastasi hän; "mutta odota vain vähän, kyllä nämä epäkohdat pian parannetaan, jahka asukkaat saavat aikaa ruveta tuommoista joutavata ajattelemaan; nykyänsä niillä on tärkeämpiä asioita päässään: he tuumivat ankarasti miten he keksisivät jonkinlaisen keinon päästäksensä matkustamaan aurinkoon.
Sanopa nyt miten hyväsi, vaan jos hupiset joutavata, niin suutun sinuun iäksi. Poika vain nauroi ja meni. Hintti kääntyi muuanne ja huokasi: Voih! kun pitää ihmisen olla niin tyhmä, ettei osaa kirjoittaa. Matti oli saanut tiedon. Vai nyt käymään, ajatteli hän itsekseen kävellen tuvan lattiaa.
Tarkoitan vaan, että pelkään koko rautatietä kaikkine koneineen ja höyryvaunuineen. Joutavata! Siitä olen varma. Ei se ole niinkään joutavata. Sydäntäni ahdistaa usein, ajatellessani, että tyttönen on siellä. Kuinka helposti saattaisikaan tapahtua, että tyttö, sinun työssä ollessasi, juoksee tiehensä ja menee kiskoille...
Kuuluu se Ulla-niminen tytär käyneen täällä minua moittimassa ja nimittelemässä, harmitteli Laara. Joutavata kaiketi se on ollunna. Onhan tässä nyt tehtynä työt niinkuin ennenkin, tai vähän paremmin. Vaikka en minä saata entisiäkään piikoja moittia, hyviä minulle ovat olleet. Tämäkin viimeinen emäntäpiika pisti milloin voimurun, milloin lihakipeneen lapsille.
Emäntä touhusi askareissaan, kävi hakemassa ansansa ja toi lintuja, kuten ennenkin. Parin vuorokauden päästä mätti hän suuren konttinsa lintuja täyteen, pani vähän parempata varrellensa ja alkoi vääntää konttia selkäänsä. "No, mihinkä nyt?" sanoi Jakke kummissaan. "Lähden kirkkoherran saatavia maksamaan", sanoi emäntä. "Mitä joutavata, ennättäähän sen sittenkin!" sanoi Jakke.