Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
JOUKO Entäs sinä? EM
Jouko on vähitellen menettänyt tietonsa siitä, missä on ja mitä tapahtuu, on eksynyt itsestään, näkee kulkevansa vaatteissa, jotka eivät ole hänen ... ei tunne omain jalkainsa liikettä eikä osaa omistaa omaksi näkemäkseen, mitä silmään sattuu. Kuitenkin näkee hän nousevansa vuorelle, näkee ison koivun, jonka alla lähde välkkyy, näkee haltijan kuvan ojennettuine käsineen ja sen edessä uhrikivet.
Koirain seuraamana katosi karhu väen näkyvistä ja tuntui kohoavan suolta sitä ympäröiville vaaroille. Panu, Kari, Kuisma ja useimmat muut nuoret miehet syöksyivät heti pakenevata takaa ajamaan, jotavastoin vouti, Jorma, Ilpo, Jouko ynnä muut jäivät pesälle odottamaan karhun takaisin tuloa.
Hän kuulee isän kysyvän kumealla äänellä: Lupaatko taistella henkeesi ja vereesi Kiesusta vastaan ja tappaa hänen tietäjänsä, missä hänet tavannet? Ei saa Jouko vastausta annetuksi. Lyö, jos luvannet; lyö, jos luvannet! huutaa isän ääni.
KAIKKI. Salassa, pojat, salassa! PURMO. Reilu poikia! NUORI JOUKO. Nyt tielle! Lähtevät. Mitä lie tulossa tästä, Häätkö vaiko hautajaiset. Nuo menivät kostotyölle, Surmaksi jalosukuisen. Soisin, itse sortuisivat! Morsian mitä sanoisin? On kuin päästä pyöritetty: Ei pukeu pulmuseksi, Kuin sopisi suuren miehen Kainaloiselle kanalle. Sen lie Kirriä ikävä, Itkusuin surussa käypi, Ei ymmärrä onneansa.
Mutta isä sanookin ystävällisesti: Pue yllesi puhtaimpasi paita ja ota ne ennen pitämättömät päällysvaatteesi ja tule minun jäljestäni uhrivuoren veräjälle. Kulje niin, ettei kukaan näe. Jos sattuisi olemaan joku näkijä tai kysyjä, niin varo sanomasta, minne menet. Jouko tuntee täytyvänsä totella. Jos ei isä vielä sitä tiedä, niin saa se sen kerran tietää ... tehköön, mitä tahtoo.
Siellä se kävelee kirkolle ja istuu lepäämään rappusille ... se tulee polkua myöten ja myhäilee itsekseen, mitä lie myhäillyt. Silloin hyppää Panu metsästä... Panu! Panupa tietenkin ... ja lyö käsiään yhteen ja karjaisee ... siihen lyykähti eikä siitä noussut. Siellä on nyt, missä Riittakin. Käärme se oli ... takaa ajoin, mutta en saanut kiinni, höpisi Jouko.
Tietäjää oli hän siitä toivonut, ne olivat olleet kaikki merkit, Panun vertaista mutta kateetko lienevät kaataneet, tuntematon viha tuhonnut? Epäili Ilpotar Panun naista, epäili välistä Panua itseäänkin. Luuli toki Panun omaansa suojelevan, mutta kun Jouko syntyi, siitä rupesi, huonovoimaisesta, jälkeläistään kasvattamaan, eikä enää Ilpottaren poikaa omistanut.
Isä vie hänet haltijan kuvan eteen, langettaa hänet polvilleen ja lankeaa itse hänen viereensä, rukoilee, kumartelee ja loihtii. Isällä on pääkallo kädessään, hän asettaa sen uhrikivelle eteensä ja kiertää kiveä ja Joukoa ja pyhää puuta. Kaiken sen näkee Jouko saamatta sitä itselleen selvitetyksi. Tuntuu vain niinkuin olisi jotakin hänen tähtensä tekeillä.
Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan hampaista tehty kilkkaa, kalkkaa! Mikä on tämä näytä miksi pidät kiinni siitä? JOUKO (parkaisten) Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!
Päivän Sana
Muut Etsivät