Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Mitä sinä, äiti, teet? kysyi Jouko. Jumalaani rukoilen, ainoata auttajaani, Neitsyt Maariaa emosta, hänen poikaansa pienokaista ja kaikkia pyhiä miehiä. Hän rukoili vielä, sammutti sitten tulen, otti kuvan seinältä, otti vesiastian kuvan alta parresta ja kulki elukasta elukkaan, tehden kuva kädessä ristinmerkkejä lehmäin pään päällä ja vettä niiden selkään ripauttaen.
Mieheni, vävyäs katso: Viisahan ylevä otsa, Nuorukaisen säihkysilmät Parta vaan on vanhan miehen Huulet laulun lainehissa! Erikseen. Eikä kuulukin jo Aino! VANHA JOUKO. Olet oiva mieheksesi, Toimen ja tekojen urho, Sanan sankari parahin. Mies olisit parempi vielä, Jollet uusia ajaisi Etkä kääntäisi ketoja, Vaan kävisit jousen tiellä, Pelto pehmittää sukusi Veltoiksi vetistäjöiksi.
Ja hän tekee niinkuin isä käski, ja muuttaa vaatteensa. Isä käski tulemaan uhrivuoren veräjälle. Siellä se sen tekee, minkä tekee. Pistää Jouko kuitenkin Reidan antaman kirjan povelleen, jonka se oli sanonut kaikesta varjelevan. Kun muistaisi sen loihdun, jonka se luki, mutta se on unohtunut.
1:NEN JOUKOLAINEN. Terve Joukolan tupahan! Onni kuulun orren alle! Muut kertaavat viimeisen säkeen. TAINA. Terve, te kotoinen kansa! Valitkaa kotoinen paikka Tässä pienessä tuvassa. Väki asettuu pöydän etusivulle. VANHA JOUKO. Tuo olutta, orjapiika! Juokatte iloisin mielin! 1:NEN H
Tämä päiv' on äidillesi Muutoksien muistopäivä: Kolmekymmentä on vuotta Täsmälleen tänä kevänä, Kuin isäsi intomielin Toi tytön Kalevalasta, Minut ryösti marjamaalta. AINO. Miksi jäitkin ryöstäjälle? VANHA JOUKO. Vie sinä, minä vikisen, Olet vievinäs väkisin, Tulen puolen mielelläni Niin tais' olla Tainan laita. Lähtee pirttiin oikealle.
Mutta kun hän yritti nousta, horjui hän. Panun emäntä käski naisten saattaa hänet aittaan vuoteelle. Mutta itse kantoi hän Joukon, joka oli vaiennut ja jäykistynyt kuin korento, toisten naisten kanssa toisen aitan luhtiin, jossa oli Joukon makuusija. Koko yön hourasi Jouko ja puhui käärmeestä ja mustasta härästä.
Ei uskaltanut Jouko pyytää tästä toimesta päästäkseen, vaikka häntä kammotti lähestyä sen henkeä, jonka hänen isänsä oli surmannut, niinkuin puhuttiin. Olisi tehnyt mieli sitä kysyä, vaan ei tohtinut. Ja outoja ja tukalia olivat hänestä kaikki nämä mutkat ja menot.
Viisas keino! tunnustatte. SORMO. Keinon tutkimme teossa Onko oiva. NUORI JOUKO. Lähtekämme! PURMO. Käynpä kuin lumessa riekko Vastamaata, laapustellen. Tääll' en luota onnehemme, Vasta tunturin takana. NUORI JOUKO. Täm' yritys täällä sitten SORMO. Sitten sinne! Viivy, Jouko! Sinä rosvosit minulta Väinö nyt sinulta ryösti! Jouko vetää miekkansa, aikoen työntää sen Sinikan rintaan.
Se asetetaan keskelle kenttää, vastapäätä uhrikiveä ja haltijan kuvaa. Panu asettuu sen eteen. Ilpo on toisella puolella kaulaa, kädessä teurastuskirves ja toisella puolella on Patva, heimon miehistä vanhin, puukko kädessä, ja vähän syrjemmällä seisoo Jouko, hopeinen vedellä täytetty malja kädessä.
Ja häneen piti Panun kaikkien tietojen ja taitojen keskittymän, ei kenellekään muulle niitä neuvottu, ei ketään muuta tahtonut Panu opissaan pitää. Paitsi takomataidon salaisuuksia pääsi Jouko perille siitä, miten kannuksia oli valmistettava ja miten niitä käytettävä. Vähänhän nuorelta Jouko välistä tuntui tietoja vastaanottamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät