Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Ei soi kannel enää Karin talossa kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne! OLAI Paloivat sukseni ILPOTAR Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä! JORMA Sinulta?
Joskus aikoinaan oli Jorma tästä kautta kulkenut, mutta olisi tuskin enää osannut, ellei Panun latu olisi ollut ohjaamassa. Lopulta muuttui latu ahtaaksi poluksi kahden vuorenseinän välissä, jonne vain vähän taivasta siinti. Miesten täytyi astua alas suksiltaan ja kantaa niitä käsissään.
Anopiksi mielesi tekisi! Olisihan rattoisampi ollakseni, kun Kari metsiä kiertää, ja saisinhan kerran soudateltavani minäkin. Mutta metsäonnesi sinä menetät, Kari, kussa naisen kotiisi kuljetat. Kateita ovat sinipiiat, eivät näyttäy, pois kaikottavat edestäsi riistan ja harakan tiellesi ajavat, laski Jorma leikkiään.
Jorma naurahti: Ei haltija yhden puun varassa ... monet ovat vuorella puut! Yhden alta ajoit, toisen alle asetaikse. Jos olisi siinä vielä ollut, olisi tuli taivaasta sinut polttanut. Vuori palaa! huudettiin silloin loitompaa, jonne naisia oli paennut puun kaatumista pakoon..
Orjan otti! tirskahti Kylli palmikoitaan heitellen, ja nurinaa kuului muidenkin tyttöjen joukosta. Entäpä orjastakin kerran kuninkaatar koituu! virkkoi hyväntahtoinen kanteleensoittaja, Jorma ukko, jonka sormet nyt kuin virman sorsan sorkat alkoivat kieleltä toiselle hypellä.
Reita ei virkkanut mitään, mutta nousi ylös, haki suksensa ja seurasi pastoria kintereillä kuin koira, joka on eksynyt metsään ja sitten löytänyt isäntänsä eikä uskalla askeltakaan jäljelle jäädä uuden eksymisen pelossa. Mutta kun Jorma, pastori ja Reita, vuoren rinnettä viistoon laskien, olivat poistuneet, hiipi Panu metsästä esiin ja ryhtyi kaatunutta jumalaansa paikoilleen pystyttämään.
Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. ILPOTAR Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu. JORMA Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi keihäs? JOUKO En minä tiedä.
On kuin reitalaisten nuolten tapaan tehty, virkkoi joku. Mistäpähän tuli tänne Lappi nuolineen! Mutta totiseksi oli käynyt Panu. Tunsi nuolen, tiesi ampujan, vaikkei ollut tuntevinaan. Oli joutunut nuoli miehestä mieheen kiertäessään Jorman käteen. Jorma oli ollut kotomajallaan verkkojaan laittelemassa, huomenna kevätkalaan lähteäkseen.
OLAI Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra! JORMA Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat.
Pajata, taatto, pajata, harvoin käyt, mutta viisaita puhut. Hupainen on sinua kuullaksemme. Puhellessaan oli Jorma kannelta sormiellut ja säveliä juoksetellut. Laulamme, Kari, ei ole viikkoihin taas virsikkäin oltu, virkkoi Jorma. Laulakaatte! kehoitteli Karin äiti. Laulamme, kun äiti säestänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät