Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Näin edessäni vuolaat virtain uomat, joiss' syöksyy alas korven voimat ylväät ja suuret rikkaudet, salon suomat, ja ikimetsän temppelsalin pylväät. Näin edessäni metsämaita, soita, miss' ihmiskätten jälkeä ei huomaa, miss' seutu täynnänsä on unelmoita ja tyyntä kauneutta, luonnon luomaa.
Sillä vastaan hiljaista rakastajaa iki-ihmeitä silmäni kuvastaa, minun silmäni, joiss' ikikirkkaus palaa. Charles Baudelaire Meri, vapaa mies, on parahin ystäväs. Kun katsot aaltoin ikuista vyörinätä, sa katsothan kuin itseäs, elämätä ja omaa mittaamatonta syvyyttäs.
Ja ihmehintä kaikist' ihmehistä luojan laulun oli taikavoima, joka luontoon kätki kummat kielet, tuhatkielen laulun kanteloisen, soinnut kauniit sekä soraäänet, joiss' on luonnon suuri sävelistö, luonnon kaikkivoipa, luojan aina soipa, suuri, mahtava, rikas, ankara, surunvieno sekä huolen hellä kaikkisuuden iki-kanteloinen.
Vihasi, oi Herra, meitä Niittelee ja lopettaa Koska täältä iki-teitä Musta henki taluttaa: Nopeasti, niinkuin varjo, Taikka uni unohtuu, Valta vaipuu valtiaankin Koska Herra vihastuu. Sinä, Herra! puhut voiman kieltä, Sanatonta, mutta väkevää. Toiminta ja teko sanojasi, Joiss' on henkeä ja elämää.
Nyt vihellyksin kutsui pois hän kumppaniansa. Vaan Diomedes vain sitä mietti, mik' ois teko rohkein, nuoko hän valtais vaunut, joiss' asu hohteli uljas, aisast' ottaen veis tai kantais hartiavoimin, vai useampia viel' urojoukkoa Thrakian surmais.
ALCIBIADES. Mun unehutti varmaan vanhuutenne, En muuten joutuis siihen häpeään, Ett' turha pyyntö multa kielletään. Se haavojani polttaa. 1 SENAATTORI. Uhmaattenko? Siis pari sanaa, joiss' on teho suuri: Ijäksi maasta pois! ALCIBIADES. Pois maasta minä? Pois tyhmyys maasta, pois, ja väärä voitto, Jok' on vain häpeäksi senaatille.
Ei sameaa olis silmää, ei kumaraa olis päätä ollut joukossaan, kirkkaita katseita vain, pystyjä päitä ja otsia, joiss' olis voima ja lempeys rinnakkain asuneet onnessa luomisen työn, vain jumal-tahtoja, vain tulitahtoja kirkkahin mielin kyyryjä orjia ei, ei sinun heimoas, Zeus.
»Oi te, joiss' ehkä nykykiihko kiivas hitauden korvaa ynnä penseyden hyvihin töihin, jotka laiminlöitte, tää, joka elää en ma haasta turhaa tahtoisi nousta, taas kun Päivä koittaa; siks virkkakaa, miss' ovat vuoriportaat!» Nuo sanat suulta soivat Oppahani; ja eräs sieluista noin vastas hälle: »Käy jäljessämme, niin sa löydät solan!
Sädehtivin silmin, joiss' oli jonkunmoinen itsesyöpä tuli, ja pörhistelevin sieramin seisoi hän siellä kyllästyneenä ja hauskauntuneena juhlariemuhun. Magneetisella voimalla veti hän mielet puolehensa ja valloitti ne myrskyisellä väkirynnäköllä. Suurempi arvoista "haltijattaren hengestä" ja "hengen tulivuoresta" muodostunutta persoonallista olentoa ympärillä seisojat tuskin jaksoivat tajutakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät