Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mun nälkää, janoa kärsiä täytyi, Ja vaipua tahdoin tiellä". Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! "Perintöni kallihin tuhlasin kaiken, Eläissäni tyhmien lailla; Kuitenkin armoja sulta nyt kerjään Mä väsynyt vierahill' mailla". Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! "Pojakses en pyydä, mut palvelijakses, Kun syntiä tein sua vastaan.
Matkustavaiselle näytetään maasta niitä reikiäkin, joissa Jesuksen ja ryövärien ristit muka ovat seisoneet; näytetäänpä kalliossa myöskin rakoa, joka syntyi maan järistyksestä Jesuksen kuollessa ristillä. Se on ympäröity leveällä hopeavanteella merkiksi, että "pyhiinvaeltajat" ja muut helpommin löytäisivät sen.
Elä epäile; ei ole liian myöhäistä toivoa ei ole vielä liian myöhäistä kääntyä, vastaanottaa Jesuksen ja saada sielu pelastetuksi". Kuinka viimein kävi. Eräänä synkkänä talvi-iltana kävi hämärässä kaksi miestä Wellingtonin ja Oakengates'in välillä olevalla tiellä, ja kylmä lumiräntä löi heitä vasten kasvoja.
Kun he nousivat ja pitkittivät kulkuaan, ajattelivat he niin Jesuksen elämän viimeisiä tapauksia maan päällä, että puhuivat ainoastaan siitä, ja kun tulivat Marian asuntoon oli heidän ensimäinen pyyntönsä, että hän oikein juurta jahkaen kertoisi heille jonkun näistä tapauksista, jotka hän suurimmaksi osaksi oli itse nähnyt.
Tuli Herran temppelihin Juhlapäivänä pyhänä; Istui keskelle isojen, laumahan la'inlukiain; Joita kyllältä kyseli, Vakaisesti vastaeli! Vapisevat vanhat polvet, Päätkin harmahat häpesit Tähden nuoren ymmärryksen, Pienen poian vastauksen. Luku V. Jesuksen opetuksesta ja tunnustähdistä.
»Nukkuos, kunnekka nouset taas: Kuoleman kahlehet laukee Elämää, nuoruutt' uhkuva uus' Kukkanen kuvusta aukee: Jesuksen kirkkaus kasvoissas, Morsius-seppele kulmillas, Kiiruhdat Karitsan häihin!» Hämäläisille. Oi, uljas nuoriso Hämeen maan! Mitä Tyrtaios sotalauluillaan, Mitä Petöfi aikaan sai, Sen tehköön lippu, min immet loi, Ja lemmen voima, mi voittaa voi, Mikä voittaa kuollossai!
Hauta vaivalla hakattu Korean kallion sisähän, Jalon Joosefin varalla, Ehk'ei ennen haudattuna Tähän kuollutta ketäkään; Siihen Jesuksen sioitti Tähden juhlan joutuvaisen; Vahan suuren, vaivoin varsin, Kiven korkean vetävät, Asetit oven etehen, Itse kulkevat kotia. Luku XXIII. Haudan vartioista.
Kun ei tuosta kyllin liene Kipehille voitimiksi, Pese Jesuksen verellä, Huuho Herran hurmehella, Pyyhi luojan kyynelillä, Hautele haluvesillä, Päästä miestä päättehistä, Päästä päivistä pahoista, Sitehistä sitkehistä, Kipuvöistä kiintehistä. Keskeä kivuttomaksi, Päältä tuntumattomaksi. Alta aivan terveheksi.
"Kyllä, kyllä uskon Jesuksen rakastavan minua, syntis-kurjaa; uskon Hänen kaikki syntini anteeksi antavan; mutta Naomi, rukoile edestäni, ettei uskoni tyhjään raukeaisi, rukoile että tulisin lohdutetuksi viimeisellä hetkelläni, joka mahtanee pian tulla." Naomi kääntyi, kätkeäksensä kyyneleet, jotka nousivat hänen silmiinsä äitinsä puhuessa. Hän ei voinut kieltää äitinsä sanojen olevan totta.
Ei ollenkaan kummastuta sitä, joka kerran on käynyt tällä vuorella, että taru juuri sinne sovittaa tuon ihmeellisen tapahtuman, jolloin Kristuksen jumaluus tunki läpi ruumiillisen, inhimillisen verhonsa, Mooses ja Elia ilmestyivät ja puhuivat Jesuksen kanssa, ja opetuslapset kuulivat äänen taivaasta. Itse paikka on erittäin sopiva siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät