United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa. Itse Jesus ilmestyypi Opetuslapsille omillen Sinä päivänä samana Viisi kerta juur' visusti, Muulloin muodolla monella.
Olihan hänellä sama usko ja toivo, kuin meidänkin sydämmissämme eli; hänhän eli myöskin kanssakäymisessä saman Herran Jesuksen Kristuksen kanssa, jonka kanssa mekin joka päivä seurustelemme. Siispä, vaikka paikan rajat nyt erottavatkin meitä, olemme kuitenkin hengessä toistemme yhteydessä. Hän toivotti sydämmestään ja kyynelsilmin meille onnea ja Jumalan siunausta matkalle.
Hän kävi kyllä kirkossa, ei hän julkisesti ylönkatsonut sabattia; pastoriansa arvoksui hän suuresti ja osoitti hänelle paljon kunnioitusta, mutta elävästä Jumalan pelvosta oli hän vieras. Rakkaus Jumalaan, hänen Vapahtajansa Jesuksen Kristuksen kautta, ei ollut hänen menetyksensä ponnistimena.
Taivaisehen lammashuoneesen sitten Autuina me siirtyä saamme Ja kanss' valituitten ja enkelitten Ylistää sua, Auttajaamme. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Etsikää Herraa, koska Hän löytää taitaan! Käänny, käänny, syntinen! Jumala on haluinen. Vielä nyt Hän armahtaa Ovellesi kolkuttaa.
Sitte Jaakobi jaloimpi Erinänsä nähdä saapi; Vielä sitte veljeksiä Viimeissä satoa viisi Aivan yhdessä näkeepi Sillä vuorella samalla, Jonka Jesus itse määräs. Luku XXVIII. Jesuksen ylösastumisesta taivaasen.
Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Jesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi: »Itsepä lienet herra Jesus, Kun mun elkeni sanelit! Pane minua herra Jesus, Pane minua, minnes tahdot, Soihin, maihin portahiksi, Porttojen polettavaksi, Jaloin päällä käytäväksi!
Niinkuin aalto nousee ja painun alas toisen suuremman jaloissa eikä enää voi tuntea sen sijaa niin käy tässä maailmankaupungissakin tuhansien ihmisten, jotka kuitenkin kaikki ovat yhden äidin lapsia, ja Jesuksen Kristuksen verellä lunastetut. Ja jollei kristillisen rakkauden jälkiä siellä täällä olisi nähtävissä, niin olisivat olot vieläkin kurjemmat.
Mutta lukiessamme Pietarin historiaa ja koettaessamme seurata hänen sisällisen elämänsä kehitystä sen hienoimpiin vivahduksiin asti, herännee meissä itsekussakin kysymys: eiköhän jokainen totuutta etsivä ja rakastava ihminen ole ainakin joskus elämässänsä saanut kokea samanlaista itsensätuntemisen nöyryytystä kuin Herran Jesuksen "kalliomieskin", jos kohta ei kaikkia kokemuksia voitaisikaan näin selvään ja tarkkapiirteisesti kuvata?
Vaikka mailma kiukuitsee, Sortaa, syyttää, solvaisee, Meill' on osa ijäinen Ansiossa Jesuksen. Tulevaista me etsimme. Ai, sä köyhä sielu kurja, kuljetko vain yksin? Et, vaan Jesus itse kulkee kanssas käsityksin. Jesus tahtoo sieluani autuaaksi auttaa, Sydäntäni paratuksi laittaa murheen kautta. Jesus antaa pimeyden tulla ylitseni, Että sitte saman lyhdyn otan valokseni.
Vahan kiinni vahvistavat, Sinetillä suuren paaden, Olevan ovella haudan. Herra levossa lepääpi Kiukkuisien kiljuessa. Luku XXIV. Jesuksen helvettiin alasastumisesta. Koska joutui kolmas aamu. Herra henkensä takaisin Ottaapi Isän kädestä.