Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Jo vähän niinkuin kammottamaan rupeaa tämä Jeremiasta: enhän muka minä milloinkaan ole nähnyt lampaan vuonan tuolla lailla katselevan ihmistä silmiin. Ei ole sentään millänsäkään, silittelee vaan karitsaansa ja sille puhelee: 'pääkkö pää, pääkkö pää! Mutta kun vuona samassa aukaisee suunsa ja sanoo samat sanat: 'pääkkö pää, pääkkö pää'"...
Te tiedätte mitä on tapahtunut ja sinä Kalle, tunnustatko, että tappelussa eilenillalla Kukkolan Alitalossa löit talon poikaa Jeremiasta halolla niin, että hän saamastaan lyönnistä heti kuoli. NIMISMIES: Tunnustatko?
TAHVANA: Ettäkö Jeremiasta löylyyttämään. SAMPPA: Juuri sitä, silakan kuristajaa. Opetetaan miestä rupeamaan toisten heiloja hyväilemään. TAHVANA: Se on oikein se; juuri kuin minun suustani sanottu. Jouduhan tänne! SAMPPA: Morjensta Kalle! Terve mieheen! KALLE: Terve, terve! SAMPPA: He Kukkolaan näet! Sinne sinun hempukkasi kosijaa tervehtimään. KALLE: Mitä tarkoitat? SAMPPA: Mitäkö tarkoitan?
Ja Tahvanan kanssa me jo juttelimme, että pitäisi sitä käydä Jeremiasta tänäiltana hieman noin niinkuin löylyttämässä! SAMPPA: Se tehdään! Ja annetaankin oikein isän kädestä. Minulla on vielä sille roistolle vanhatkin maksamatta. Muistatko miten se Juhannuskokolla varpailleni sotki, muistatko? KAAPERI: Muistan, muistan. Ja muistampa sen silmäyksenkin jonka hän sinuun heitti.
Sinä, Rietu, et sitä taida tietääkään, mutta Vaarnavitsoilla on meillä haudattuna muuan mies, joka oli hukkunut monta, monta aikaa sitten, silloin kuin vielä lampi oli ollut syvä. Hauta näkyy vielä kumminkin, eikä sitäkään enää paljoa näy: kumpu pikkuruinen semmoinen vaan... Tuossa tuonoin kutsui vouti Jeremiasta, koirain hoitajaa: menepäs, sanoo, postia hakemaan, Jeremias.
Ei ole ihmiselämässä valonsäteiden puutetta. Monenmoisiin suuntiin ne tunkeutuvat sen sumuisen ilmapiirin lävitse taittuen siinä. Mutta ihminen ei joka hetkenä ole niiden vaikutukselle yhtä altis. Assessorin sanat vaikuttivat sinä hetkenä selittämättömästi Petrean sydämmeen. Hänet valtasi sanomattoman suloinen tunne ja hän vuodatti kyyneleitä kuullessansa kerrottavan semmoisesta elämästä ja pyhyyden ja eheyden pyrkimisestä. Hän luuli siinä tuntevansa oman kutsumuksensa, oman elämänsä uran, sen tien, jolla kaikki maailman pikkumaisuudet, kaikki turhamaisuus ja epäselvyys haihtuisi hänen sielustansa, sen tien, jota vaeltaessansa hän saavuttaisi rauhan ja valon. Sitä ajatellessansa, tahi oikeammin niiden tunteiden vallitessa hänen sydämmessänsä, hän kyynelissään katseli Jeremiasta, joka istui siinä kasvoilla tunteellinen ilme, ja tähysteli kauniilla, suurilla silmillään miettiväisesti metsäistä luontoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät