Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Vieras sun runteli ruumistas, Suomeni suur', jalopeuran', Sorti sun äänes ja valtas kaas, Ilkkuen kuolon-taisteluas, Niin kuni isketyn teuraan. Poikas myös, moni kunnoton, oi, Pöyhkänä päätäsi tallaa, Maidon, jonk' utaristas joi, Pilkoin palkiten, min vain voi Rintansa täynnä on hallaa. Herää, Suomi, niin loppuu yö, Nouse jo pois, jalopeura!
Seuraavan: kaikki on vain yleisten lakien alaista, aurinko helottaa monien iloksi mutta toisille se voi olla surun aiheena; yö tuo unta joukoille, mutta se sulkee syliinsä myöskin murhaajan; metsät koristavat maata, mutta niissä elää myöskin käärme ja jalopeura; meri kantaa tuhansia laivoja, mutta se tuhoo myöskin jonkun.
"Kun häntä kutsutaan, ei häntä tarvitse odottaa", sanoi Reine Allix, joka tunsi häntä kentiesi paremmin kuin hänen nuori vaimonsa, jota hän rakasti. Bernadou rakasti kotiansa koiran uskollisuudella. Vapaa-ehtoisesti hän ei sitä jättänyt, taisteluun lähteäksensä, mutta hän olisi taistellut kuin jalopeura kotinsa puolesta.
Ruotsin jalopeura oli jo liian kauan levännyt, nyt piti sen taasen lähteä liikkeelle, lähteä tavoittamaan uutta saalista ja vereksiä seppeleitä! Mutta minne? siitä vaan oli kysymys. Pian saatiin tähänkin kysymykseen kuitenkin vastaus ja sodan raivottaret alkoivat levittää hävitystä ja kauhua onnettomassa Puolanmaassa.
Jotka joutavat, sanoi Kerttu, mene vaan sinäkin. Ja palvelustyttö meni. Koko maailma oli sekasin. Taas juoksevat lapset hurraten sisälle: Hurraa, polisit ovat tehneet lakon, nyt saa tehdä mitä tahtoo, hurraa! Vai niin, sanoi Kerttu ja silmät rypyssä paranteli jotain tikkua nimettömässä... Lapset huusivat: Hurraa, rautatieasemalla liehuu Suomen lippu, jossa on keltainen jalopeura miekan päällä!
"Olisinko voinut uneksia senlaatuisesta sopimuksesta, kun laivani kokasta hyppäsin maihin Syrian rannalle, ikäänkuin saaliinsa niskaan karkaava jalopeura! Ja nyt vaan jatkakaa minä tahdon kuunnella kärsivällisesti".
"Tuskin olisi jalopeura odottanut meidän tuloamme hänen luolaansa, ell'ei, kuten tiedät, hänen sotilastensa päämies olisi kertonut tuhonneensa meidät kaikki, meidän murhattuamme ensin tytön, taistelun aiheen. Mies rakasti henkeänsä, siksi hän lähtikin pakoon.
Eva otti kynän ja paperia ja alkoi käännellä kirjan lehtiä. "'Luonnollinen valikoitseminen'. Hyi, kuinka ikävää! 'Hänen apinan kaltainen ruumiinsa'. Häpeäisinpä puhua noin esi-isistäni. Apinoita! miks'ei joku jalompi eläin ole valittu esi-isäksemme, esimerkiksi jalopeura tahi hevonen? Eikö tämä ole hyvin ikävä kirja, Ida?" "Ei se minun mielestäni kumminkaan ole ikävä.
Ja sentähden, juuri sentähden se kiljuen kiertää minua kuni ärsytetty jalopeura. Mutta minulla on aseet, joilla minä hänet lyön alas. Minulla ovat lain ja evankeliumin aseet, joita Jumalan pyhän sanan ja hengen voimalla käyttäen lyön alas koko pimeyden vallan.
Ja kuitenkin oli tämä jalopeura sangen kohtelias ja hellä rakkaudessansa nuorta tyttöä eli vaimoansa kohtaan; niinpä toi se hänelle mitä harvinaisimpia saaliita ja parhainta mettä, valvoen vartijana hänen nukkuessansa, joksi aikaa se pakotti meren, metsän ja eläinkunnan vaikenemaan. Mutta se ei auttanut!
Päivän Sana
Muut Etsivät