Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Annas tulla toisen tunnin, Jo sanoi minun syöneheni, Kannikkansa kaivaneeni, Pyttynsä pyältäneeni, Voivatinsa vuolleheni, Kirnunsa kolistaneeni; Sitte pieksi petkelellä, Kolkutti kotahalolla. Käsi poikki, jalka poikki, Sen pahan talon emännän, Oikiasta olkapäästä, Vasemesta sarvennosta! Jo tulen kotihin.
Lumisena ja toinen jalka paljaana jatkoi hän matkaansa pitkin lammen rantaa. Hämärä paleltumisen pelko lienee neuvonut etsimään ihmisasuntoa, ja hän alkoi suunnata kulkuaan Lamminpään mökkiä kohti.
Minulta kelmenee elämä jo hyytyen; vuodetta niin kuin hautaa arastaa jalka. O, levottomuus, levottomuus, joko sinä edeltä käsin murhaa alotat, herkeä pois! Hamasta mistähän asti on Egmont ollut yksin, näin ypö yksin tässä maailmassa? Ei tämä onnen-kohtalo sinua tee eperoksi, vaan epäilys yksistään.
"Vai on se tännekin jo ehtinyt tieto siitä..." sanoi Sanna vähän ajan kuluttua. "On se. Mutta eihän Matti kuollut ole vielä?" "Ei hän kuollut ole, mutta kovin kuuluu olevan huono." "Sen toki tietääkin." "Reidestä on jalka sahattu poikki." "Hyvä Isä sentään!" Oltiin vaiti. Emäntä katseli yhteen kohti, ja kuvitteli mielessään tuota tapausta.
Vaan ei liiku enää jalka kylmä, Umpeen painuu myös jo tumma silmä Nietokseen hän tuuskahtikin vasta, Kylm' ei säästä kerjäläistä lasta. Tuskat tyyntyy, näljän vaiva haihtuu, Kuvituksen leikiks järki vaihtuu, Onnen maailmoita hälle näyttää, Köyhän raukan toivehet jo täyttää.
Herttua, jonka jalka samoin kuin kuninkaankin oli vähän haavoittunut, oli mitä hauskimmalla tuulella ja osoitteli leikin vuoksi, mitkä talonpoikaistytöt olivat hänestä kauneimpia. Luultavasti hänen toimestaan oli viimeisen ja urheimman karhun pörheä otsa koristettu laakeriseppeleellä, jonka tuoreet lehdet oli otettu kasvihuoneesta.
Shemeikka häntä siihen katseli, ja jo tiesi, minkä houkuttelulauluistaan hän tälle linnulle laulaa. Hän nousi, meni ja istahti kahareisin kynnykselle, toinen jalka aitassa, toinen ulkona ja sanoi yhtäkkiä yllättäen: Haastaisit minulle huolesi, emäntä nuori. Marjan ääni vähän vavahti: Huoleniko? Mitkä huoleni? Kaikki ne, mitkä sinulla on.
Jos kerta sun kohtais vielä, Niin painuisin polvillein, Ja huutaisin kuolevan kiellä: "Teit' ihailen, rouvasein." Näin unta: kierohon katsoo kuu Ja kierohon linnunrata; Luo kullan kulkuni ajaantuu Penikulmia varmaan sata. Kun kartanoons' olen kiidellyt, Saa suutelon portahan paasi, Jota pienonen jalka on liidellyt, Jota kullan liepehet laasi.
Vaapukkakimppu toisessa kädessä hän pääsi toisen avulla ylöspäin! Mutta oi! Liukkaalla paikalla lipesi toinen jalka, sitten toinen; vasen käsi ei jaksanut kannattaa ruumiin painoa, oikea ei tahtonut uhrata vaapukkakimppua. Hetkisen tuskaa ja voimainponnistusta ja Petrea kieri kalliota alas risu- ja nokkoskasaan, johon toistaiseksi tahdomme jättää hänet ja palata Elisen luokse.
Oli mun poskeni punainen niinkuin nuori ruusun nuppu, keikkuipa keveä jalka niinkuin lieto linnunpoika armahaisella aholla ja ma mietin mielessäni: Oi, jos oisin linnunpoika taikka nuori ruusun nuppu! Niin saapui pimeä syksy, lehto lehtensä pudotti, valkeni valiot kutrit, kukat kuihtui kulmaluilta. Syksyn on ikävät illat ja ma mietin mielessäni: Oi, jos oisin linnunpoika taikka nuori ruusun nuppu!
Päivän Sana
Muut Etsivät