Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kunp' olutta tuotahisi, Viinoa ve'ettähisi, Ehkä jalka jaksaisiki, Saisin penkiltä peräni. Enmä lurjus liene'känä.
Siitä talo kostuu ja isäntä ävärtyy. Siitä pilkkeet emännällekin pirahtelevat. TUURA: Mutta jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Muista se, Lalli! TUURA: Sanoitko jotakin? LALLI: En mitään. TUURA: Kuitenkin oli ennen metsänkäyminen sinun suurimpia ilojasi! Ehkä. TUURA: Mutta ei enää? Miksi ei? LALLI: Saatan sen sanoakin sinulle: riista on vähennyt näiltä mailta.
Jalka ei ole enää kuolluksissa eikä käsikään ... katsokaahan, minä saatan sitä liikuttaa, miten tahdon ... voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti ... se kun siveli ja viiletteli ... ja sitten manasi rienaa pois ja kiljaisi ja käski nousta, ihan oli kuin olisi joku ponnahuttanut seisoalleen ... minnekä se meni? ... vai pastoriko se minut parantikin? Eihän, vaan Panu ... sanoi äiti.
Ja sitten kulettivat he Kenoveevan ja hänen lapsensa vielä kauemmaksi erämaahan vuorten ja laaksojen yli kaikkein kauheimpaan seutuun, jossa ei ihmisen jalka vielä ollut käynyt. Siellä Kenoveeva vaipui väsyneenä ja voimatonna tammipuun alle ja miehet jättivät hänet siihen ja menivät tiehensä."
Viimein tapasimme me kreivi Meyerfeldt'in vaunut, ja koska kuninkaan haavoitettu jalka oli kovissa kivuissa, niin istutimme me hänen niihin ja veimme hänen pois taistelusta. "Menkäämme turkkilaisten tykö!" sanoi hän. "Tappelun olemme kadottaneet!" Ja kadotettu se olikin, ja koko ruotsalainen armeija. Se oli onneton päivä!
Selkä on kangistunut, käsivarret koukistuneet, raskaasti nousee jalka, sivuja pakottaa ojalla. Kun on illalla työstä uupunut, laskeutuvat nämä muistot lisäpainoksi mielen päälle.
Veneeseen astuessamme sanoi isäntä sydämestään toivovansa meille menestystä matkalle ja lisäsi, että meidän menestyksemme tulee vähentämään talon verot puoleksi siitä, mitä nyt. Ville astui viimeisenä veneeseen. Kun hänellä oli jo toinen jalka veneessä, sanoi ukko hänen puoleensa kääntyen: Viiden kilometrin päästä tulette paikkaan, jossa Suomen puolella kasvaa tavattoman sankkaa kuusimetsää.
Kämmen oli jäätä vasten, käsiselkä vääntynyt olkapäätä vasten, toinen jalka pahasti rääpsöllään, ja verta tulvaili sekä suusta että sieraimista. "Minua onnetonta, nyt olen tappanut toisen veljeni", vaikeroi Kölliskö kokonaan murtuneena. Mutta vielä kerran tyynnytti hän jättiläistahdollaan nyt kokonaan murtuneen sydämensä.
Silloin hän oli puikkinut samaa tietä takaisin, poikennut uudelle syrjäkadulle ja vihdoin suurella vaivalla päässyt hotellin turviin. Lääkäri saatiin taloon. Vioittunut sormi lastoitettiin, nyrjähtänyt jalka, joka tällä välin oli ennättänyt rumasti ajettua, sai siteen ja jääpussin. »Kolmen viikon kuluttua voitte päästä jalkeille.» Siinä oltiin!
Siellä ulkona ilman rumuuden vasta oikein selvästi näki ja tunsi. Teki mieli kääntyä takaisin; mutta ei häntä sentään viitsinyt, kun kerran oli lähtenyt. Astui sitten etemmäksi, astui, astui ja astui. »Löttis!» pani maa joka kerran, kuin jalka sitä polki. Kirkon luokse hän oli tullut. Hiljaisena ja mykkänä se siinä seisoi. Mitä varten? Kuusi päivää viikossa kiinni, seitsemäntenä auki.
Päivän Sana
Muut Etsivät