Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Eivätköhän "Stangerin majan" asukkaat usein ole evankeliumin paraat julistajat? Jätimme tämän siunatun paikan lähteäksemme älkööt lukijani kauhistuko! opiumikapakkaan. Kun Lontoossakin näiden viheliäisyyden pesäpaikkojen täytyy ylen huolellisesti kätkeytyä, niin kyselimme tietoja likimäisessä poliisikonttoorissa.
Mutta etsiä teidän tulee itsiennekin kesken; sillä varmaan ette ole helposti löytävät semmoisia, jotka voisivat tämän tehdä paremmin kuin te." "Näin on varmaan tapahtuva," sanoi Kebes, "mutta jos on mieleesi, niin palatkaamme siihen, johon keskustelumme jätimme." "Varmaan on se mieleeni; mitenkä se ei olisi!" "Oivasti lausuttu", sanoi Kebes.
Palatkaamme mylady'yn, jonka kadotimme näkyvistämme, luodessamme silmäyksen Ranskanmaan rannikolle. Me tapaamme hänet siinä epätoivon tilassa, mihin hänet jätimme, vaipuneena synkkien mietteittensä syvyyteen, helvettiin, jonka portin edustalla hän kadotti melkein kaiken toivonsa; sillä ensimäisen kerran epäilee hän, ensimäisen kerran pelkää hän.
Sanalla sanoen, me lähdimme kaikkien asian-omaisten meitä kaivatessa ja ihmetellessä ja jätimme paljon ihmisiä suruun jälkeemme. "Jäättekö pitkäksi aikaa tänne, Littimer?" kysyin minä, kun hän seisoi ja odotti, että vaunut lähtisivät. "Ei, Sir", vastasi hän; "arvattavasti ei aivan pitkäksi, Sir". "Hän tuskin saattaa sanoa sitä nyt", muistutti Steerforth huolimattomasti.
Parooni kiiruhti askeleitansa. Tultuansa etehiseen kääri hän viitan ympärilleen ja astui taasen portaita ylös siihen huoneesen, johon jätimme Stålsköld'in. Stålsköld'in ajatukset eivät olleet sen lyhyen ajan kuluessa, jonka hän odotti paroonia, ollenkaan olleet kaksintaistelussa, joka hänellä hetken perästä oli taisteltavana.
Hän suostui määrä maksusta viemään meidät sille höyrylaivalle, joka oli samana päivänä iltapuolella lähtevä Smyrnaan, ja muuten opastella meitä kaupungissa. Hänen "kaikiinsa" kannettiin matkatavaramme ja me siis jätimme "Asofin" turkkilaisineen, tatarilaisineen, siipikarjoineen ja porsaineen, jossa laivassa jo olimme jotenkin ruvenneet viihtymään, vaikka seura siinä olikin niin kirjava.
Kun tulimme Leipzigiin, jätimme lapset sinne ja lähdimme jalkaisin, äidin-äiti, äiti, Eva ja minä käymään täti Agnesin luona Nimptschenin luostarissa, johon hän oli muutamia vuosia sitten siirretty Eisenachista. Me näimme hänet ainoastaan luostarin ristikon takaa.
Kyllä tämä linna kestänee suurempiakin vihollisvoimia kuin mitä nuo onnettomat herrat, jotka jätimme Darlinwarachiin, voivat koota sitä vastaan.» Syvä huokaus rouvan rinnasta seurasi puheen loppulausetta, ikäänkuin tämä olisi muistuttanut hänelle jotakin surullista seikkaa. »Hän, joka antoi», lausui pappi hänelle juhlallisella äänellä, »on ottanut pois.
»Lienettehän, toivon ma, myös tuoneet aseita, miehiä sekä rahaa mukananne», sanoi Menteith hymyillen. »Ainoastaan parikymmentä sotamiestä, jotka jätimme viimeiseen alankolaiskylään», vastasi Musgrave, »ja vaivaa oli heitä niinkin kauas saadessa». »Ja mitä rahaan tulee», lisäsi hänen kumppaninsa, »niin toivomme vähän apua tältä ystävältämme, talon isännältä».
"Tän lausun siks, ett' ylellisyys siellä Ol' linnassa, min jätimme jo noin, Ja sentään kesken hekkumaakin vielä, Kun kemuiss' söin ja parhaat viinit join, Ma tunsin nälän tuskaa mieron tiellä Ja karvaampaa kuin kerjuri ma koin: Näet vieraan anti puutteeks mulle muuttui, Ja puutuin kaikkea, kun vapaus puuttui.
Päivän Sana
Muut Etsivät