Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ah, Jumalani, enkö juuri aavistanut sitä. Olisin voinut sen jo edeltäkäsin sanoa. Luuleeko neitikin niin? Jumala minua auttakoon! Minä voin menettää järkeni. Miksikä sitä ei ole kukaan sanonut? On hirveää näin pimittää silmäni. Mitä pitää tehdä? Tervetuloa, rakas lanko, asiani ja tuhannet huolet ovat estäneet minut kanssasi haastelemasta. Minä pyydän tuhannesti
Näitä ajatellessani iloitsin löytäneeni, kuten luulin, semmoisen miehen, nimittäin Anaxagoraan, joka järkeni mukaan minulle opettaisi kaikkien olevaisten syyt, ja joka ensiksikin minulle sen sanoisi, onko maa litteä vai ympyrkäinen, ja sen sanottuaan osoittaisi syyn, minkätähden sen näin täytyy olla, puhuen tuosta parahasta ja näyttäen, miten sen oli paras tämmöisenä olla.
"Klairon!" huusi hän, syöksyi hänen eteensä ja tarttui hänen molempiin käsiinsä. "Klairon, se ei ole totta, se ei ole mahdollista! Minun järkeni minut petti, joku paha enkeli väärensi sanat sinun huulillasi; sillä se on mahdotonta, että Klairon lykkääpi luotansa käden, jonka minä hänelle tarjoan. Se ei ole mahdollista, että hän halveksii minua!" "Herra!" huusi Klairon kiukusta kiehuen.
Molemmat mielteet tietysti eivät voi olla saman ulkopuolella itseäni olevan auringon kaltaisia, ja järkeni mielestä on juuri se mielle vähimmän alkulähteensä kaltainen, jonka pitäisi olla siitä aivan välittömästi lähtenyt.
Ja mitä Hän sillä tekisi? Hän, joka itse on vapain kaikista ja joka itseään Maailman Vapahtajaksi nimittää, ei voi koskaan vaatia minua uskomaan mihinkään, mitä ei epäilevin järkeni ja ylevin ymmärrykseni myönnä oikeaksi. Näytti kuin Hän olisi arvannut ajatukseni. Hän hymyili. Sinä heikkouskoinen! lausui Hän lempeästi. Näen, ettet luota sanoihini. Olet oikeassa. En tohdi vielä. Mitä pelkäät?
He eivät kuule minua. Heidän vihansa on sammumaton. Mitä hyötyä on kelleen siitä että he saavat kiduttaa minua! En muista syytä, miksi olen täällä. Järkeni, järkeni! Nyt, nyt muistan. Se oli se suuri oikeus. Minä tahdoin olla sokeana kaikelle muulle: ei kysyä mitä tulee: ainoastaan uskoa! Sofia sanoi: »Jollen olisi oikealla ajalla tullut, sinä olisit linnan kellariholvissa.
Minua kutsuttiin silloin yht'äkkiä pois, suureksi osaksi omaa tahtoani vastaan." "Niin; minun mieheni sanoi että te ryntäsitte hänen luotansa huudahtaen jotain velvollisuudesta." "Aivan oikein; järkeni, ja voin sanoa omatuntonikin säikähtyivät äkkiä erittäin tärkeän ja minulle vallan uuden asian johdosta.
Sillä koska Jumala meille jokaiselle on antanut kykyä erottamaan toden väärästä, en olisi luullut hetkeäkään voivani tyytyä toisten mielipiteisiin, ell'en olisi päättänyt tutkia niitä oman järkeni kannalta sopivan ajan tarjoutuessa.
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk' kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin niin syksyhyn heräsin. Oi, silmät tummat, en teitä toki koskaan ma syytä, en! Te itkitte kyyneleitä niin kauniisti säälien, kun henkeni helpeheitä suu surmasi punainen.
Vai oliko aika täyttyä myös noiden Kristuksen sanojen totuuden: »Autuaat ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.» Pitikö minun siis uskoa sokeasti! Ei, ei! Sitä Hän ei voisi ikinä vaatia minulta, ei sitä. Sillä olisihan se samaa kuin vaatia minua kieltämään kaikki järkeni ja ymmärrykseni, nuo taivaan lahjat, jotka enin minut eläimestä erottavat. Se olisi orjan uskoa eikä vapaan miehen!
Päivän Sana
Muut Etsivät