Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
KULLERVO. Käy järkees, Kimmo, ja havaitse entinen toveris, Kullervo. KIMMO. Sen valehtelet; Kullervo merkkiä otsassansa kantoi ja sentähden häntä tähtipääksi sonniksi kutsuttiin, Untolan Tähtiöksi. Pimeys olkoon, pimitköön järkeni valo myös, niin kuin häneltä tuossa; ehkä vähemmin tuntisin kauhistuksia näitä. Mene Hiiteen, Untolan peto! KULLERVO. Tämähän on kuolemata kamalampi.
Pääni ja järkeni esim. kieltävät persoonallisen Jumalan, samalla kuin tunteeni ja sydämeni vaativat Häneen uskomaan. Epäiletkö myös omaa sisäistä havaintoasi? En, yhtä vähän kuin ulkonaista. Eihän kukaan voi epäillä sitä, sillä olisihan se samaa kuin epäillä omaa olemassa-oloaan. Ja kuitenkin voi sekin erehtyä. Mutta hyvä niinkin!
Kun kaikki tämä onni luettiin minun järkeni ja kykyni tuotteeksi, rupesi tuo kunnioitus, jota minulle oli osoitettu jo pitkiä aikoja ennen, vähitellen muuttumaan miltei jumalalliseksi palvelemiseksi.
Tiettinethän tuon lausui toinen se tarkoittaa, että koko laulu on päätön. Mutta minun tyhmän järkeni mukaan on "pää" aina pässin esipuhe lausui kolmas ja sentähden se merkinneekin, että laulun tekijä on oikein aika "pässin pää".
Sen, mitä lukemattomat surulliset tapaukset, joita joka päivä saamme nähdä, ja mitä oma terve järkeni ovat minulle opettaneet. Leonard astuskeli hitain askelin edestakaisin huoneessa.
Ei päästänyt minua vähemmällä, se hävytön juutalainen. Niin, Kalle Petterin vekselin saan nyt lunastetuksi, mutta nämä panttiluovutukset! Jos en ajoissa niihin voisi hommata jos salaisuus tulisi ilmi! Järkeni seisoo kun tuota ajattelen. Rikosasia, rikosasia, ei siitä pääse. NELJ
Monta kertaa päivän kuluessa olin menettää järkeni, kun tuo amerikalainen kaunotar loi tulisen katseensa minuun; sillä harvoin olen ollut niin lumoavan kaunottaren seurassa kun Sally Budd oli.
Kuollutko Anna! ... puhutteko totta? kiljahdin minä, jouduttuani ankarasti hämille. Niin, kuollut ... ja jo useita kuukausia maannut maan povessa. Tämä oli minulle niin odottamattoman outoa, että olin järkeni menettämäisilläni. Se syöksyi kauhuna läpi sydämeni... Nämä viimeiset sanat sanottuaan vaikeni sairas majuri. Tuo muisto näkyi sattuvan vieläkin häneen.
»En koskaan unhoita, kuin onnettomalta silloin näytitte», sanoi hän. »Jos olisitte pelastanut ainoastaan elämäni», jatkoin minä, »voisin ehkä löytää sanoja, joihin pukisin kiitollisuuteni, mutta kun pelastitte järkeni, eivät sanat enää riitä kyllin selvästi ilmaisemaan, missä kiitollisuudenvelassa olen». Puhuin liikutuksen valtaamana, ja hänenkin silmiinsä kohosi kyyneleitä.
Silloin kuulin, että muutamat henkilöt, joita kunnioitan, ja joiden oikeaksi tunnustetut mielipiteet vaikuttavat yhtä paljon toimintaani kuin oma järkeni ajatuksiini, olivat paheksuneet erästä luonnontieteellistä mielipidettä, jonka toinen vähää ennen oli tuonut esiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät