Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Hän kertoi tuon sanan kovemmalla äänellä, vaan hän ei vastausta saanut. Hän meni sisälle. Keskellä lattiaa makasi Maria, veden ja lasipalasien keskellä. Hänen otsassansa oli haava, josta juoksi verta. Ei epäilemistä enää. Maria oli kovassa ilmassa pyörtynyt, kaatunut ja tuoliin otsansa lyönyt. Sanaa sanomatta, varovasti otti Klaus rakastetun syliinsä ja kantoi hänet saliin.
Lähdettyäni tästä maasta kuljin minä Kiliakki-nimisen ruhtinaskunnan lävitse, minkä maan asukkaat syntyvät erityisillä merkeillä otsassansa, joista he saattavat päättää kuinka kauvan he saavat elää. Niitäkin minä kiittelin onnellisiksi kun ei kuolema milloinkaan saattanut äkkiarvaamatta heitä kohdata.
Eikö herrat ja rouvat ja ryökkinät saaneet keskenänsä puhua mitä kieltä he "lystäsivät." Koskiko se kansaan ollenkaan? Näin tavoin oli se jotenkin karua ja kuivaa maata, jota kansan juhlain toimittajat olivat ruvenneet kyntämään Onkivedellä. Tuskan hiki oli heidän otsassansa, kun ei he nähneet pienintäkään orasta nousevan kylvöstänsä.
Ruhtinatar istui vähän sivulla päin Lotharin kuvan alla, vaan ei kuitenkaan tahtonsa mukaan, sillä minä näin hänen huomaamatta koettavan saada kokonaan sitä katsella. Vasemmalla puolella hänestä istui herra Claudius. Yksi ainoa silmäys näihin jaloihin, tyveniin kasvoihin rauhoitti suuttumuksesta ja huolista sykkivän sydämeni. Mikä kirkas loisto näkyi hänen otsassansa!
Pieni ryppy näkyi hänen otsassansa, jossa rypyt muuten olivat harvinaisia. Hän oli hyvin suuttunut itseensä. "Kenelm," sanoi hän, alkaen tavallista keskustelua itsensä kanssa, "sinun juuri sopii saarnata perheiden kunniasta, joiden kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Sir Peter Chillinglyn poika, ajattele kotoasi!
Jälkimäinen oli ruumiiltansa lyhytläntäinen, mutta erittäin jäntevä ja sukeva mies. Hänen kasvonsa olivat kovin synkät, mutta vaikka niitten alipuolessa oli jotakin tylyä, ilmestyi kuitenkin miettivä kauneus hänen korkeassa, kirkkaassa otsassansa ja vajonneissa silmissään harvoin tavattava omituisuus itämaalaisten muodossa. "Rankka yö", lausui Jabaster.
KULLERVO. Käy järkees, Kimmo, ja havaitse entinen toveris, Kullervo. KIMMO. Sen valehtelet; Kullervo merkkiä otsassansa kantoi ja sentähden häntä tähtipääksi sonniksi kutsuttiin, Untolan Tähtiöksi. Pimeys olkoon, pimitköön järkeni valo myös, niin kuin häneltä tuossa; ehkä vähemmin tuntisin kauhistuksia näitä. Mene Hiiteen, Untolan peto! KULLERVO. Tämähän on kuolemata kamalampi.
Hänen kasvonsa olivat laihat ja vaaleankeltaiset, hänen syvälle painuneet silmänsä tuijottivat kamalasti, melkein kuni mielipuolen päässä, rypyt hänen otsassansa olivat lisääntyneet ja käyneet syvemmiksi, ja hiukset, kampaamattomina ja siivoomattomina, törröttivät melkein pystyssä.
Annette ei ymmärtänyt kuin kristitty korottautua yli kohtalonsa ja rakkauden ja tottelevaisuuden voitonmerkki otsassansa, Jumalan nimessä, seurata sisällisesti varoittavaa ääntä hän tahtoi voittaa kuin pakanallinen Aspasia ihanuudellansa, kenties myös älyllänsä, jota tuo mairitteleva joukko oli saattanut hänen ylen korkeaksi arvaamaan.
Leimaukset lensivät ulkopuolella ristin rastin ja kaikki esineet ilmestyivät niiden sinisessä, kalman kalpeassa valossa. Kerran oli hän näkevinänsä Andreaksen väännetyt kasvot ja suuren veripilkun hänen otsassansa. Ei, ei, huusi hän ja juoksi ikkunalle, jossa pakoitti itseänsä katselemaan leimauksia. Te ette minua voita! Ja sinä Herra Jumala taivaassa, sinä et sano että olen väärin tehnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät