Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Enhän minä ole siellä ollutkaan." "Vai et. Etkö sinä luule minun tietävän?" väitti vaan Erkki. "Ole tuossa joutavoimatta," sanoi Tuomas ja nousi ylös, uni silmänurkissa. "Pannaan nyt se mylly... Sinun teko, sinä jäit illalla viime kerralla myllyksi... Tuossa," ja Erkki ojensi korttipakan Tuomaalle. "Sinähän se jäit," väitti Tuomas. "Vaikka sinä.
Havaitsin, että matka pitkä ois; nuo viikot voin ma paremminkin käyttää. *Toisesta* syystä jäit sa kotia; laaksossa kuulit laululintuja, vuoristo-ilmaa hengitit sa täällä. On ilma täällä kyllä raitista; mut nauttia voi siitä kesäsäällä, vaikk' istuisikin työssä kirjoineen. Mut *kirjan* avullahan taivaaseen ei nousta Itsepäisempää ei tapaa! Noin puhuin ollessani *jouten*, *vapaa*
Ylhäältä huusi naisääni, joka oli samalla kuuluva ja himmeä eikä epämiellyttävä: Neero, minnekäs sinä jäit? Täällä minä olen ja poikamies mukana! huusi Neero vastaukseksi. He nousivat portaita ylös ripein harppauksin.
Hän tahtoi sanoa enemmän, vaan ei voinut sitä tehdä. Minä muistelen isäsi sanoneen että viipyisit kauvemman aikaa poissa, sanoi Kari. Niin oli aiottukin, vastasi Torger, mutta sitten Tämä oli hirveä asia tämä, lisäsi hän. Karin silmät kastuivat; hän pyyhkäsi niitä kädellänsä. Ja sinä, joka jäit niin yksinäsi, sanoi Torger. Voi sinua poloista!
Punaiset ruusut tumman viheriäisyyden keskellä, se oli niin kaunis näky; ja heti sanoi minussa ääni: saman nimen saakoon hän kuin tämä pensas, joka samana yönä kuin hän on kukoistukseensa joutunut, ja niinpä sinut kastettiin Roosaksi. Sittemmin kun sinä jäit meidän ainoaksemme, olen usein taikamaisella pelolla muistellut tuota seikkaa, joka sinulle antoi nimen.
Muistatko tuota paksua neitoa 'Drei Norweger' nimisessä ravintolassa Villanissa?" "Sielläkö, missä me tanssimme, sinä tiedät?" "Ei peijakas, sehän oli Königsbergissä; hyvänen aika, oletko jo sen unohtanut? Mutta tuo paksu neito Villanissa itki katkeria kyyneleitä kun kuuli että olit nainut ja jäit kotiin.
Ol' sydän sulla paikoillaan, Ja silmäpari sirkku, Ol' pääsi herkkä oppimaan, Ja käs' ja jalka virkku: Sun liitti kuntos meihin kiinni, Kuin niinipuuhun liittyi niini, Jäseneks perheen meille jäit, Kanssamme riemut, murheet näit.
Kun eessä viel' oli tutkinnot, Hän edut unhotti, suosiot Ja koukoja oppineita, Ja taisteli puolesta totuuden, Ett' oikein jäit ihan ihmeesen; Hän katsoi mailmahan hymyillen, Ei koskaan kursaillut keitä! Vaikk' urhotyön teki nuorena tän, Pian olkahan lyönti jo suotiin, Ja jo paikan sai sekä palkan hän, Ja areopaagiin tuotiin.
Avojalka oli hyrähtää itkemään tästä veljen tylyydestä, mutta hän huomasi pian, ikäänkuin luonnon-vainulla, että onnettomuus usein ensimmäisissä iskuissaan tekee ihmisen tylyksi, kovaksi ja toraiseksi; hän sanoi sentähden ainoastaan: "Kiitä Jumalaa, että jäit henkiin vielä; isän vaatteet, se on totta, niiden mukana paloi myös jotakin, jota ei voi hankkimalla saada, mutta loppuhan niistä kumminkin olisi tullut, tavalla tai toisella".
"Millä tavalla olit tottelematon?" "Jäin pihalle, kun jo oli soitettu." "Miksi?" Ei vastausta. "Etkö kuule? Miksi et mennyt sisään, kun oli soitettu?" "En tiedä." "Etkö tiedä, miksi jäit pihalle?" "E-en..." "Siksikö, että sinusta oli hauska leikkiä?" Ei vastausta. "Etkö kuullut kellon soimista?" "Ky-yllä..." "Uhallasiko sinä siis jäit?" Ei vastausta. "Vastaa, Sven, kun isä kysyy!
Päivän Sana
Muut Etsivät