Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Vanha herra oli pahemmassa kuin pulassa hänen kanssaan. Sinun pitää siis saada paikka täällä, hän sanoi. Kyllä se olisi kovin hyvä. Piian paikka? Niin. Ettekö te ottaisi? En tarvitse. Mutta tässä on kaksikymmentä markkaa sinulle, että voit vähän aikaa elää. Ehkäpä sinä saat jonkun paikan. Jaana meni pelkästä kiitollisuudesta ihan lyykylleen. Jopa te nyt kovin hyväksi rupesitte, hän sanoi.
Niin pian kuin Jaana vartijoineen oli saapunut määrätylle paikalle joen rannalla, asettuivat sotamiehet puoliympyränmuotoiseen kehään hänen ympärilleen, pitääkseen yhä kasvavaa väkijoukkoa loitommalla.
Sanottiin seuraavana päivänä, että kapina oli kukistettu. Sitäkään ei Jaana uskonut enää. Hän eli yhtämittaisessa haltioitumisen tilassa eikä tiennyt enää itsekään, mikä hänen mielestään oli mahdollista, mikä mahdotonta. Sinä päivänä hän kuitenkin puki itsensä mustiin. Illalla hän istui yksin kotonaan ja luki raamattua. Hänen eteensä sattui ensimmäisen Mooseksen kirjan kuudes luku.
Tämän uuden kauhistavan ilmiön nähtyään ryömivät lapset sängyn alle ja pysyivät siellä niin hiljaa, että tuskin uskalsivat hengittääkään. Tulijat eivät heitä huomanneet. Jaana katsahti vihaisesti uusiin vieraihinsa ja kysyi äreästi: No, mitäs nyt taas? Olenhan sanonut, etten voi teitä auttaa.
Jaana pyysi luvan rouvaltaan ja sai. Sunnuntai-iltana pani hän päälleen parhaat vaatteensa lähteäkseen sirkukseen. Jälleen muistui mummo hänen mieleensä. Mitä olisi mummo tästä sanonut? Olisi ehkä syntinä pitänyt. Mutta eihän hänen itsensä tarvinnut pilettiä maksaa. Oliko sitäpaitsi hänen syynsä, että hän oli nuori ja että hänen teki mielensä huvitella?
Mutta hänen silmänsä pälyivät koko ajan kohti Jaanaa ja hänen leukapielensä hymyilivät korviin saakka, hurmautuneesti ja tuttavallisesti. Kaikesta päättäen hän tunsi itsensä ylenmäärin onnelliseksi. Myöskin Holli-Reeta ja mummo tervehtivät häntä. Sitten kääntyi Heikki vasta Jaanan puoleen ja sanoi: No, Jaana! Jaanan täytyi pistää kättä hänelle.
Hän katsoo jälelleen; ei näy ketään. Hän hiihtää eteenpäin, niin ala taas kuulua sama ääni ja ähkiminen. Silloin ei mummo ollut enää muuta odottanut, vaan lukenut isämeitänsä, jonka onneksi oli ulkoa muistanut, ja lähtenyt hiihtämään, minkä käpälät kannattivat. Likomärkänä ja henkihieverissä hän oli päässyt lähimpään taloon. Mikä mies se oli? uskaltaa Jaana puoliääneen kysyä.
Sitten muistivat ne äkkiä jotakin ja kysyivät, eikö Jaanalla ollut sulhanen kotipuolessaan ja eikö hänen ollut pitänyt mennä naimisiin. Se matkusti Amerikkaan, selitti Jaana heille lyhyesti. Ylioppilaat käänsivät Amerikan hameriikiksi, olivat sukkelia mielestään ja tarjoutuivat Jaanalle sulhasen sijaisiksi. Jaanan täytyi usein naurahtaa heidän hullutuksilleen.
Ja millainen on tuo tulevaisuus? jatkoi kreivi samalla uteliaana ja epäillen. Jaana loi häneen terävän silmäyksen. Pitkällisiä tuskia ja kauka-aikaisia iloja, ikuisia taisteluja ja ikuista palkkaa, pimeyttä paljon ja valoa viimein, vastasi hän totisesti. Kreivi Bertelsköld hymyili. Mene levolle, Jaana parka, sanoi hän; taikauskon henki sinua vielä hallitsee.
"Vai niin; sitte kuin olette naimisissa, kannan minä ensimäisen lapsenne ristille." "Nöyrimmät kiitokset". "Ja vielä?" "Hän antoi minulle arkin, jonka hän oli kaapannut eräästä kirjavasta romaanista, joka ilmestyy jouluksi. Minä ajattelin, että sen kuuleminen kentiesi huvittaisi armoa!" "Niin, lue vaan!" Jaana luki tämän kertomuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät