Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Pikku kreivi" katseli vain Kreetaa eikä kuullut sanaakaan siitä, mitä Jaana sanoi. Mentiin tupaan, joka oli rakennettu kukkulalle tuuheiden lehtipuiden keskeen. Sisästä oli se yhtä köyhän näköinen kuin ulkoakin.
Et suinkaan sinä niissä kotiryökyissäsi voi kauan kulkea. Se oli Jaanan mielestä niinkuin ollakin piti. Kuinka hänen maalaisvaatteensa olisivat kelvanneetkaan näin hienoissa paikoissa? Jaana häpesi kovasti uudessa mekossaan. Se oli liian hieno ja kaunis hänelle, pitsit hihansuissa ja röyhelys kaulan ympärillä. Sitäpaitsi hän tunsi itsensä siinä tuiki alastomaksi.
Kuuma veri, kuuma veri! huokasi vanhus päätään pudistaen. Täynnä taisteluita on hänen elämänsä oleva. Minä olen vihainen teille, Jaana! sanoi tyttö vetistellen. Olisitte ennustaneet edes kahta ... sen olisin voinut antaa anteeksi; mutta seitsemäntoista ... se oli hyvin ilkeästi sanottu. Minkäs minä sille mahdan? vastasi vanhus olkapäitään kohauttaen. Mutta nyt se vei veneen.
Jos maantiekin menisi umpeen, kuljettaisiin kinttupolkuja. Kauppias Luikarinen oli viety vankeuteen, kah, käytiin ostoksilla kaupungissa. Mikä oli tarpeen ja mikä ei? Siitä ei Jaana paralla ollut mitään määriteltyä käsitystä. Kaikki oli tarpeen eikä kuitenkaan ollut. Ihminen tuli toimeen koulussa, mutta meni mukiin myös koulun ulkopuolella.
Jaana jäi neuvottomana keittiöön. Missä hänen vaatteensa olivat? Eihän hän miten voinut tässä pyhäkoltussa lähteä pitkin katuja juoksemaan. Hän ei voinut muuta kuin istua nöyrästi jälleen halko-arkun kannelle odottamaan. Kaksikymmenmarkkastaan hän yhä puristi lujasti oikeassa kourassaan. Hyvä toki, ettei rouva ollut huomannut sitä ja ottanut sitä pois häneltä.
Yöt hän nukkui aitassa, jossa vielä hänen vaatteensa olivat vanhoilla orsillaan. Ne herättivät hänessä monta haikeata ja hiukaisevaa mielialaa. Usein tavattiin hänet yksin itkemästä. Kotiväki koetti turhaan lohduttaa häntä. Iikka luuli, että Jaana ikävöi takaisin Helsinkiin. Mutta Holli-Reetalla oli asiasta omat ajatuksensa.
Vaimo katsoi epäilevästi Jaanaan, mutta teki hänelle kuitenkin tilan lattialle. Aamulla, kun he heräsivät, otti Jaana rahakukkaron taskustaan ja kysyi, mitä yösija maksoi. Vaimo viivytteli vastaustaan. Anna, minkä annat. Tokkopa sinulla lie liikoja rahoja, tyttö rukka.
Kohta sen jälkeen oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka olivat kiviä heittäneet, juossut häätupaan huutaen ja käsiään huitoen, tahtoen purra jokaista, joka eteen sattui. Parani kuitenkin, kun pappi oli hänelle lukenut. Tähän vastasi Jaana, että poika oli ollut oluesta päissään. Joka kiellettiin, ja todistus pöytäkirjaan merkittiin. Kysymys.
Enimmäkseen kuitenkin pahoista, sillä ne olivat sekä elävämmät että mahtavammat. Jaana kuunteli silmät selällään. Mummon tarinat olivat kaikki tosia. Ne olivat sattuneet, jollei aina juuri hänelle itselleen, niin kaikissa tapauksissa jollekin hyvin läheiselle sukulaiselle tai tuttavalle. Yksi niistä piirtyi Jaanan poveen tulikirjaimilla.
Mutta tapahtuisi niin, niin onpa Jaana paljon likempänä perintöä kuin poikamme, Esko; kolmas kuulutus vaan puuttuu. Että hän ja seppä, se kirottu, meiltä kieppaisivat viisi sataa riksiä pois, se aatus sydäntäni polttaa kuin helvetin tuli. Mutta Jumal' avita! minä vannon, niin ei käymän pidä. Jos ei könsikkä aviosiippaa muassaan tuo, niin tyytyköön siihen, jonka hänelle annan.
Päivän Sana
Muut Etsivät