Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Tällä kertaa oli Jaana hänen kuulijansa. Mutta tavallisesti häntä eivät kuulleet muut kuin ääretön erämaa hänen ympärillään ynnä taivaan tähdet ja kuu, sekä kenties vielä niiden takana se suuri Tuntematon, jonka välittömässä yhteydessä mummo eli, kiitos olkoon natsarealaisen kirvesmiehen pojan ja Nikean yleisen kirkolliskokouksen.
Musta Jaana, joksi häntä pukunsa mukaan yleensä kutsuttiin, ei ollut muuta kuin köyhän, eronsa saaneen sotamiehen leski, joka monta vuotta sitten oli tänne muuttanut ja Mainiemen rikkaalta kreiviltä saanut tämän pienen saaren ja siihen kuuluvan torpan maan asuakseen.
Hän tahtoi usein puhua Jaanan kanssa ja kutsutti tämän tuon tuostakin puheilleen. Jaana tuli ja näytti joka kerta kauppiaan mielestä yhä kauniimmalta. Kuinka olikaan, unohtui vähitellen asian isänmaallinen puoli häneltä ja Jaana tuli hänen yhä mieskohtaisemman huomionsa esineeksi. Mitä jos hän itse naisi tytön?
Ah minä tahdon kätkeä sen kellariini; minä tarvitsen kultaa, enemmän kultaa! Kullatta en voi elää. Sinä et tiedä, mitä se on, kun isoaa ja janoaa tuota keltaista metallia. Kun minä olin nuorempi, Jaana, silloin raivosi rinnassani monta intohimoa minä voin rakastaa, vihata, kostaa ja tappaa; nyt olen siivo kuin lammas, kylmä kuin kallio, ilman rakkautta ja ilman vihaa.
Täällä sai Jaana kuulla, että kauppias Luikarinen oli palannut vankeudesta ja että koko Lentuan kylä oli nimellisesti liittynyt sosialidemokraattiseen puoluejärjestöön. Kerrottiinpa vielä, että siellä puuhattiin osuuskauppaakin.
Hän meni menojaan. Mutta Jaana ja seppä katsoivat toisiinsa tyytymättöminä. Suutari on liitossa herrojen kanssa, sanoi seppä vihdoin. Hän ei ole mikään oikea toveri, lisäsi Jaana. Unioninkadulla tuli maisteri Pouttu heitä vastaan. Hän tervehti ystävällisesti. Me olemme voittaneet! hän huusi ohimennen. Te olette voittaneet, ajatteli Jaana. Kuitenkaan hän ei sanonut sitä.
Viimeksi tuotiin esille myöskin ne kolme lasta, jotka olivat olleet Jaanan luona Valpurinmessuyönä, ja kertoivat he seuraavaa: Jaana oli variksena heidän edessään lentänyt ja heidät metsään houkutellut. Siellä oli hän ottanut heidät kiinni ja vienyt hornaan, ja siellä olivat he nähneet paholaisen, joka irvisti heitä vastaan niinkuin pääkallo.
Kukaan ei ollut paha hänelle. Kaikki ne olivat hänen parastaan tarkoittaneet. Ensimmäiseksi hänen kuitenkin oli kiitettävä jumalaa. Jaana rukoili pitkään ja palavasti. Hän sai olla kauan yksinään keittiössä. Vasta iltapäivällä ilmestyi rouva sinne, tukka pörrössä ja silmät sikkaralla. Mitä sinä tahdot? hän kysyi Jaanalta. Hän ei näyttänyt ollenkaan enää muistavan tätä.
Hän oli katsonut niin ystävällisesti ja osaa ottavasti Jaanaan, että tämän teki mieli mennä nyt hänelle vaivaansa vaikeroimaan. Leski ottikin hänet vastaan kuin vanhan tuttavan. Sanoi heti arvanneensa, että Jaana oli maalta ja että hän nähtävästi oli tullut tänne rahan-ansiolle. Jaana kertoi hänelle, miten hänen kukkaronsa oli käynyt. Voi, voi, lapsi parka, surkutteli leski.
Leski pudisteli päätään, päivitteli ja arveli, että Jaana oli tehnyt aivan oikein karatessaan kotoa. Kyllä se sittenkin taisi olla hullusti, valitteli Jaana. Mihin minä poloinen joudun täällä? Tokko mahtavat huolia tämmöisestä palvelukseensakaan? Hänen itseluottamuksensa oli kokonaan mennyt. Leski rupesi häntä lohduttamaan. Ei Jaanan vielä olisi tarvis epätoivoon langeta, hän sanoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät