Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Se paisti on totisesti laiha tarjottavaksi, mutta parempaa ei taida isoon aikaan tulla, ja olen minä nähnyt, että sinä huonommallakin iloinen ja tyytyväinen olla olet taitanut. Ajattelen minä sentähden: jossa rakkaus asuu, laihakin ruoka kelpaa.
Todistukseksi Jumalan ihmeellisestä lähetyksestä tahdon minä tässä kertoa kaksi tapausta, jotka elinaikani pysyvät mielessäni. Yhtenä päivänä esitteli toinen poika että salaisesti menisimme yhteen isoon puutarhaan omenia varastamaan. Arvelematta suostuin minä tähän neuvoon. Sinne päästäksemme tarvitsi meidän kiivetä korkean kivi-aidan ylitse.
Kotiin tultuaan puhkesi hän puhumaan: »Kuules ukko, olen puhunut kaikki puhtaaksi pappilassa, ja tässä on Suomentaari ja tässä kirje, lue nyt, että saan tietää, mistä se on. Ja Iiri saadaan pappilaan kouluun ilmaiseksi ja sitte keväällä isoon kouluun Hämeenlinnaan, jos hänet tutkinnossa hyväksytään ja miksi ei hyväksyttäisi » »Soh, soh, hyvänen aika!
Sillä jos ma net kotona pidän, eivät ne enene, vaan pikemmin katoavat, niin kuin tina tuhkaan. Koska rahaa on, niin se tuhlataan pois. Paree siis, ettei niitä näe eikä muista! Jos en saa niitä sinun haltuusi, en isoon aikaan vielä saa ajatellakkaan velkani maksua.» Niin toivat jokainen Toivoselle viikon kuluessa ansaitusta rahastansa mitä eivät tarvinneet, yksi enemmin toinen vähemmin.
"Mutta, ettekö, herra rovasti, tavannut Schyvallia?" kysäsi kohta Nivalinkanen; "hän on tullut ja on parhaallaan kirkolla". "Tullutko?" virkahti rovasti. "En minä ole häntä tavannut. Vai on hän viimmeinkin tullut. Tiedättekö milloinka hän tuli?" "Tottahan sen tiedän, kun yhdessä vast'ikään tulimme. Hän poikkesi kappalaista tervehtimään, ja sanoi kohta tulevansa isoon pappilaan".
Mutta he eivät kuulleet, vaan menivät isoon saliin, missä noin tusina sotilasta odotti suljettujen ikkunaluukkujen takana, tirkistellen ulos rakosista. Päällikkö oli huolimatta yhteislaukauksista jäänyt ulos. Hän piiloutui seinän suojaan, mistä seurasi taistelun kulkua.
Sanat kuuluivat: »Mitäs minä itseäni surulliseks heitän, kyllä minä pienet surut ilollani peitän» j. n. e. Laulaja kulki metsässä ja kokoili kuivia risuja isoon kelkkaan. Metsässä kuului myös toinen ääni. Puunhakkuu siellä kajahteli; mutta pian se vaikeni, ja muutaman hetken perästä sanoi iloinen ääni: »Hyvää päivää, Anni!» »Kah, Vilho!
Valva ei ollut mikään kaunotar, mutta hänen vartalonsa oli soma, olentonsa erinomaisen sievä ja miellyttävä, ja jotakin arvokasta oli koko hänen käytöksessään. Kammattuaan ja puettuaan päällensä meni hän alakertaan asettamaan illallista pöytään. Tässä talossa isäntäväki ei atrioinnut palvelusväkensä kanssa yhdessä, vaan heille katettiin pöytä isoon ruokasaliin ja palvelusväelle kyökkiin.
Lassi katseli kummin silmin ainoan poikansa riemupuhkeita ja supisi itselleen: "saapa nähdä jos ei tuo onnistu paremmin kun jäniksen pyyntö". Sanoi kuitenkin: "Kuule Risto, varoita vaan, ettet saa rukkasia Annalta". "Minäkö saisin rukkaset, ohhoo! Rukkasia en pelkää, vaikk' oisi kuninkaan tyttö. Hei, Tuovilaan rengiksi ja sitte isännäksi isoon Tuovilaan, kas se passaa!
Vai ette te vielä tiedä, että hän varastaa kotoaan niin hirmuisesti. Mutta kävipä kettu kerran käpyyn, oikeen isoon käpyyn, julki Jumalan ja ihmisten", liehkasi ja valehteli Kirsti. "Semmoista se on! hym!" kummaili Kirri. "Vieläkö nyt epäilet?" kysyi Katru tohtunuisena Kirriltä. "En ensinkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät