Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tuntui se niinkuin sen kammo hiljalleen kuluisi mielestä. Oli hetkiä, päiviäkin, ettei hän sitä muistanutkaan, mutta muisti hän sen taas ja värähtämättömin kasvoin hän ei sitä muistoa koskaan ottanut vastaan. Niinpä eräänä kevätiltana istui hän muutaman ison kaupungin puistossa.
"Mitä sinä nyt aiot tehdä, Vappu?" huudahti hän samassa levottomana huomatessaan, että Vappu oli puukko kädessä isännän kimpussa, joka verisenä ja tiedotonna vielä makasi maassa. "En mitään, mikä sinua koskee, tahdon vain, että hän muistaa minut vastakin", sanoi Vappu leikaten samalla paksun tukon ison isännän hiuksia. "Kas niin", nauroi Vappu kamalasti, "kyllä nyt minut muistat."
Samassa tuli myös äiti heitä vastaan, ja nyt he läksivät tupaan, johon Liisa oli valmistanut illallisen. Tupaan tultuansa Anni otti kainalostansa ison raamatun, jonka näytti vanhemmillensa, sanoen: »Katsokaa, mitä vanha rovastimme antoi minulle.» »Hyvä, hyvä», lausui isä. »Mutta muista, lapseni, että maa vaatii viljelijänsä, muutoin ei se hedelmää kanna, ja niin vaatii raamattukin.»
Siellä hän mielikuvitustensa vallassa harhaili sinne tänne ja kun aina sattui tulemaan ison petäjän juurelle, niin silloin tuli mieleen kuva niistä rovastin kauhistuksen painosta mustuneista ja kamalasti irvistyneistä kasvoista, joista hänen tuohipeittoisiin korviinsa särähti sydäntä repäsevä hätä-ääni, joka hänetkin pani vapisemaan, ettei olisi hänessä ollut minkään tekijää.
Kuulkaa uutinen, joka on jotenkin harmillinen. BARTHOLO. Teillekö? BAZIL. Ei, teille. Kreivi Almaviva on kaupungissa. BARTHOLO. Puhukaa hiljaa. Hänkö, joka antoi etsiä Rosinaa koko Madrid'issa? BAZIL. Hän asuu ison torin ääressä ja käy joka päivä ulkona valhepuvussa. BARTHOLO. Ei ole epäilemistäkään, tuo tarkoittaa minua. Ja mitäs tehdä?
Hän käveli merisaappaissa lattiata edestakaisin raskaassa aamuilmassa, ison joukon merimiehiä seistessa pitkin puolipimeitä seinuksia odottamassa käskyjä, Hän käveli kädet seljän takana, ja miehet huomasivat hänen povessaan olevan ankaran taistelun... Kureiset, terävät kasvot, joita harmahtava parta reunusti, olivat nyreiset suun ympäriltä ja kovettuneet kuin luu. Hän ryki ja ryki...
Olin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Olin kun omena-marja, Tahi kun mansikka mäellä; Nyt on tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi. Vei ensin emoni surma, Sitte tauti taaton tappoi, Vesi veljeni hukutti; Jäin minä ve'en varahan, Tulin tuulen turvan alle. Ei paha ve'en varassa, Eikä tuulen turvan alla; Pah' on vierahan varassa, Tunnottaman turvan alla. Tulin mie tähän talohon, Tulin kun tulikipuna; Vierin vierahan varahan, Vierin kun vesipisara;
»Niin, tässä», vastasi palvelija, ja aukaisi mökin oven, pyytäen herrasväkeänsä astumaan sisälle. Komea rouva meni lastensa kanssa matalasta ovesta tupaseen ja katseli säälien nuorta vaimoa, joka heidän sisään tullessaan liikutti kätkyessä makaavaa pientä lastansa. »Voi Anna parka!» huudahtivat tytöt, »tämä sinun kotisipa ei ole paljon isompi kuin meidän ison kahlekoiran koppelo.»
Lähet tästä, kun lähetki, Tästä kullasta koista, Ison saamasta salista, Emon kaunon kartanosta, Veikon kestikellarista, Siskon tanssisiltasilta, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kierän päälle; Ettei jälki jäällä tunnu, Kierällä kepiä kenkä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen helma; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Kujerrust' ei kuule sisko, Oma veikko vieretystä; Kuulevat kyläiset naiset, Ja kyllin kylän kasakat.
Amiraali antoi tänään pystyttää sen ison ristin, jonka hän oli valmistuttanut, avoimelle kummulle erään sataman suulle; satamalle hän antoi nimen Puerto del Principe. Koska tänään oli sunnuntai, hän ei jatkanut matkaa. MAANANTAINA MARRASKUUN 19. JA TIISTAINA MARRASKUUN 20. P
Päivän Sana
Muut Etsivät