Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Tätä innostuksen ääntä kuuntelivat kokeneet päiväläis-ukot otsaansa rypistellen. Heidän mielestänsä ei ollut nyt lauluun sopiva aika. Joku se mielipiteen tahtoi lausua julki ja kiljaisi usvan läpi: Tukkikaa heiniä tuon muutaman kitaan! Näin sumuisina aamuina ei Malinen ollut usein niityllä, niittoa osasivat tehdä yksinäänkin. Lopulla rupeaman hän sitten tuli katsomaan, onko sitä tehty vai ei.
Se oli innostuksen tartuttamaa joukkohurmiota, joka veti pyörteisiinsä lapsetkin ja Odessassa aiheutti naurettavan koululaiskokouksen yliopiston juhlasalissa, missä 14-vuotiaat poikaset kehoittivat "kansaa" kukistamaan hallituksen. Tämä oli neuvoton.
Innostuksen hetkinä loisti niistä lämmin säteily, mielen kuohahtaessa ne singauttivat salamoita. Hänellä oli muutoin huumorille avoin mieli, hän ymmärsi ja piti sitä arvossa, mutta itse hän oli vakava ja harvapuheinen ja, jos pyrki pilantekoon, pikemmin ivallinen kuin leppoisan leikkisä. Joskus harvoin saattoi hän tuttavallisessa seurassa käydä puheliaammaksikin.
Kyllä siitä nyt ehkä tosi tulee, mitä on kauan tuumittu, sanoi Rajalainen hiljaisesti. Ihaillen katselivat Antero ja Lauri tuota tyyntä miestä, jonka kasvot eivät värähtäneetkään, jonka silmä ei sallinut liekehtiä sen innostuksen tulen, mikä hänen sisässään varmaankin hehkui. Ja heillekin tuli pakottava halu tehdä jotain, paiskata jotain pöytään asiansa edestä.
Taas tuli hiljaisuus ja kaksi tuntia kului; illallinen kannettiin sisään ja mylady tavattiin lukemassa ääneen rukouksiansa, joita hän oli oppinut toisen miehensä vanhalta palvelijalta, ankaralta puritaanilta. Hän näytti olevan innostuksen vallassa eikä näyttänyt laisinkaan huomaavan mitä hänen ympärillänsä tapahtui.
Mustatukka odotti viimeisenkin naurunäänen hiljenemiseen ja sanoi sitten: Ei kai auttaisi muu kuin selvä raha, ja on »räknätty ulos», ettei köyhälistöllä ole rahaa. Mutta katsokaahan, hyvät herrat, onko köyhälistöllä rahaa! Tässä on minun hattuni, ja jolla on suurempi pää, pankoon hänkin lakkinsa kiertämään, niin pääsemme asiasta kohta selville! Syntyi yleinen riemukas innostuksen hälinä.
Maria istui liikkumatta katsellen huulilla tuo surumielinen hymy, joka värisytti Adelsvärdin sydäntä. Näytti siltä, kuin Maria olisi pelkkä kuva. Adelsvärd käytti liituaan kiireesti, hätäisesti, innostuksen kuumeessa, ikäänkuin hänelle olisi mitattu aikaa minuutittain jotka eivät koskaan palautuisi. Näinä minuutteina kohtasi kaksi sielua toisensa kenties enää uudestaan yhtymättä.
Mutta se oli entisestään hiukan muuttunut. Siitä oli poissa tuo puukon ja malmarin herättämän innostuksen uhma. Neitonen liverteli ilmoille kaihon rakkaudenkaipuunsa ja nuorukainen vastasi siihen joskus vakavin, joskus leikillisin sanoin, mutta aina kiertelemättä tunnustaen tahtovansa rakastaa.
En, vaikka hän olisi veljeni! huudahti d'Artagnan ikäänkuin innostuksen vallassa. Gaskonjalaisellamme ei ollut mitään peljättävänä; sillä hän tiesi mihin saakka mennä. Minä rakastan teidän alttiuttanne, sanoi mylady. Oi, ettekö rakasta minussa muuta? kysyi d'Artagnan. Minä rakastan myöskin teitä itseänne, sanoi hän, tarttuen hänen käteensä.
Sankarien haavoista valuvan veren hän muuttaisi vaarainmehuksi, ja kaikki heidän ympärillään vihmovat kyynelet hän loihtisi lauhkeimmaksi kesäsateeksi. Ei Kaarle XII oli viimeinen romantikko ja se sankari, joka hänen jälkeensä esiintyi, Fredrik II, oli nero ilman sydäntä, oli kylmä, itsekäs ihminen ilman innostuksen kipinääkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät