Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Viisasten väittelyä iloin kuulen, kun voimista, jotk' ihmisrinnan tuskaan ja autuutehen voivat liikuttaa, käy puhe sointuva ja innokas; tai ajattelijan kun puhumaan saa ruhtinasten maineen-, vallanhimo, ja silloin äly hieno, joustava, kuin ainoastaan viisaan miehen on, meit' opettaa, ei harhaan meitä vie.
Moni, jost' ol' laina hetken elämä, ei enempää, saattoi jälkeen ukon retken kaukaa vaiti tähystää, nuotiolta, keskelt' iloin nousta kotvan nauramaan, mutta herttaisimmin piloin, hänen kummaa kulkuaan. Väki virkkoi: »Kahakassa 'lyö ja hakkaa! ukko huus; siell' on sirut parsimassa käydä urakka nyt uus.
Ei se sovi suopetäjä korpikuusen kumppaliksi. Niin sanoi kerran alhaissukuinen tyttö, kun hoettiin herrasmiehen häntä kosivan. Ei siinä iloin eletä, kussa on kuollut kotona, lasten vanhin lattialla. Eikä sovi toivoakaan, että ihminen kaikin ajoin olisi yhtä iloinen: aikansa ilolla onpi toinen aika mielaloilla. Ei sika sinistä tiedä, lammas langan painiosta.
Ol' luja Saksan taantumus, mut maljapuheisiin sä luotit. Kun piipun punatupsuset ne heilui, vapautta vuotit. Mut häipyi sulo humala ja yllätys sun kohtas, veli, myös löi se kansaa, poloista, mi äsken iloin hoiperteli. Ei kukkaa, mädän omenan saat palkkajoukon irvistäissä, kun kuljet rajan turvahan santarmikoirat kantapäissä.
Viel' leimuu sodan soihtu tuokion, mut kohta sammuu se ja maahan kaatuu; taas Siikajoen tanner meidän on, taas kunniamme verin pesty, tahraton, ja ensimmäinen, suuri voitto saatu. Hän, joka jäiselläkin hangell' astuen rakasti maataan mieltä palavalla, jok' iloin sille verens' antoi lämpöisen ja, kaikkein horjuessa, Suomen mainehen pelasti vielä voimall' urhoisalla, hän lepää.
Lapset iloin huusi huomattuaan: "Kevät joutuu, lehti puussa puhkee!" Päivä ain' ei paista pohjolassa: Usein synkkä pilvi tuulen teitä Kulkee eteen valkokynttiläisen. Silloin urponen on katvehessa, Lehti kirkkautta kaipajaapi Sade virkistävä ensiaikaan Kostutteli lehtipienoisia, Mutta saapui sitten toinen aika, Jolloin pilvenlokk' ei ollenkana Tietä löynnyt koivun onkalolle.
Monen ylpeys hurskaammankin nous alttarin sauhuna taivoon päin, monen heiltä katkerankin sanan kuulin, vihankatseen näin. Minut tunnet, tuomari, kyllä: sano, tuskassa paatuiko sydämein ? Iloin, nöyrällä hymyilyllä joka päivähän uhrini sulle tein. Ja ihmistä säälien muistin ja kaukaa siunasin elämää ja vihan ja himoni suistin ja vältin aatosta ylpeää.
Päivän Sana
Muut Etsivät