Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Tunnin toisensa perästä hän istui ommellen pieniä vaatteita, loihtien esiin toisen kauniin vaateparren toisensa jälkeen tilkuista, jotka oli saanut eräältä rikkaalta ystävättäreltä. Illallista hän ei syönyt; hän laittoi sen ainoastaan Vivalle ja pojille, ja kun nämä olivat paneutuneet nukkumaan ja kello oli kymmenen, joi hän lasillisen vettä ja imi sokeripalasta, laimentaakseen nälkäänsä.
No ei ole hätä tämän näköinen kun aivan oinaan tavoin pukaten päästään vielä maahan kasiksi. En ole osannut aavistaakaan enkä ajatellakkaan, muuta kuin pientä puumökkiä johonkin järven niemeen, sanoi Auno ja syvä ihastus povessaan rupesi laittamaan illallista. Vai viime kerta me tässä iltaistelemme, sanoi Auno sitten illallispöydässä mietteissään.
Hän istui hetken aikaa ikäänkuin miettien jotakin itsekseen ja hengitti vaan raskaasti. Sen perästä sanoi hän tyynesti isälleen: "Jos tahdot noudattaa minun neuvoani, isä, niin ota häntä ystävällisesti vastaan kun hän tulee. Pane liina pöydälle, sytytä kynttilät ja tarjoo hänelle illallista, ehkä rupee hän epäilemään". Gunnar ei kohta vastannut.
Se, joka sytytti kynttilän, oli emäntä, vanha nainen, joka tyynin ja ystävällisin, melkein äidillisin silmäyksin katseli minua ja arveli, että hän ei voinut muistaa nähneensä minua ennen talossa. Minä en vastustanut häntä ja pyysin illallista, sellaista, mitä heti oli saatavissa.
Niin oli Knut kiintynyt puhumaan ja Kornelia kuuntelemaan, ettei kumpikaan huomannut, että he olivat kulkeneet Vikin talon sivu, ennenkuin he olivat kaupungin ulkoreunassa. He pysähtyivät kumpikin, kuin he sen huomasivat, ja palasivat takaisin äänettöminä. Kornelia tapasi isän ja tädin illallista syömässä. Hänkin istui pöytään.
"Talonpoika?" hän ei ollut mikään "talonpoika". Hän tahtoi mennä Bårdin luokse, tahtoi mennä jo tänäiltana. Bård kyllä ottaisi hänen heti paikalla omakseen. Sitten saisivat kököttää tuolla ylhäällä ja nuoleksia sormiaan häntä tavoitellessaan; hän oli silloin omilla teillään, heistä erillään. Vanha vaimo toi hänelle nyt illallista ja kynttilää.
He arvelivat olevansa turvassa ja päättivät levähtää, sillä tuohikontit olivat hanganneet selän nilelle ja olkapäitä särki. Illallista syödessä virkkoi Pekka, joka oli ruoan valmistanut: "Nyt ei ole enää jauhon pölähtävää; täytyy hankkia jotakin syötävää.
Ja kun vieraat sitten kiittelivät putinkia, kysyivät sen tekijää ja ottivat sitä kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe täti pyytänyt parempaa palkintoa. Hänen sydämmensä sykki riemusta sitä ovenraosta kuullessaan. Pienen pöydän ääressä, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla liinalla, istui perheen isäntä, Tuomo setä, herra Shelbyn paras työmies.
Että saattoikin vaikuttaa häneen niin syvästi tuon ystävän käynti! se ajatus katkeran mustasukkaisuudentunteen värittämänä lensi Aletten mieleen. »Ruustinna ja molemmat tyttäret jäivät tänne. Minun pitää jouduttaa illallista»... sanoi hän väistäen ja puoleksi hämillään.
Tosin hän tunsi täten rikkovansa verisesti vasten Liisaa ja heidän yhteistä rakkauttaan, mutta hän oli kerran joutunut rikoksen polulle eikä hänellä ollut enää mitään mahdollisuutta pysähtyä. Kerran jäi hän pois koko päiväksi. Hän oli tavannut erään tuttavan kotimaasta ja syönyt tämän kanssa yhdessä aamiaista, päivällistä ja illallista. Se oli aluksi suuri tapaus heidän elämässään.
Päivän Sana
Muut Etsivät