Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
«Oi! tämä on ihana hetki!» vastasi Henrik kuohuvin tuntein. «Koko elämäni ajan olen ikävöinyt sitä, ja nyt vasta se minulle suodaan, nyt kun ... mutta Jumalan kiitos tästäkin!» «Mutta minkä vuoksi», huudahti Stjernhök innokkaasti, «miksi puhut niin varmasti kuolemastasi! Toivon ja luulen vieläkin, että tilasi ei ole niin arveluttava. Anna minun kysyä neuvoa taitavilta ulkomaisilta lääkäreiltä.
Hän olisi tahtonut kertoa hänelle kaikki, suoraan ja avonaisesti, niinkuin hän itse sen ymmärsi. Kuinka hän oli häntä kaivannut ja ikävöinyt, ja luullut ettei hän voisi koskaan ketään muuta rakastaa. Kuinka sitte hän ilmestyi hänen miehensä. Kuinka sen rakkaus oli suurta, vilpitöntä ja uhrautuvaa ... että hän halusi köyhän torpantytön tällaiseen taloon emännäksi.
Ja Alma rouva sanoi ystävällisesti, että hän oli niin paljon ikävöinyt Annaa, joka aina oli niin järkevä ja viisas, ja sitten hän pyysi vanhaa rouvaa käymään heidän "yksinkertaisessa kodissaan". Heikin sydän lämpeni kiitollisuudesta. Kyllä hän oli hyvä, tuo hänen Almansa kumminkin, joka tahtoi ikäänkuin Heikin velkaa maksaa olemalla ystävällinen Annan äidille.
II:n KOHTAUS. Edellinen, Helli. Tulee juoksujalassa. No terve tullut takasin kaupunkiin. Helli! Heittäytyy kaulaan. Voi kuinka minä olen sinua kesäaikana ikävöinyt. Minä tarvitsen sinua lähelläni. Mikä sinua vaivaa? Tyhjyys rinnassa, kahleet jaloissa! Aili parka! Sinä et ole onnellinen. Kasvosi sen todistavat. En! Etkö rakasta sulhoasi? Katsoo suurin silmin Helliin. Ky yllä!
Heidän ajatuksensa kulkivat todella aivan rinnan, ikäänkuin he joka päivä pitkän aikaa olisivat vaihtaneet niitä. Lygiakaan ei toivonut eikä ikävöinyt mitään muuta kuin elämää haudan tuolla puolen. Kuolema tuotti hänelle pelastuksen hirveistä vankilanmuureista, Caesarin ja Tigellinuksen käsistä; kuolema tuotti hänelle vapautuksen ja yhdisti hänet ja Vinitiuksen.
Sentähden, että olet minua toivonut ja odottanut, että olet minua päivillä tähystellyt ja öillä ikävöinyt, puhteet pitkät pimeään iltaan kuunnellut! Mistä sinä sen tiedät? Marja kavahtaa päin ja puristautuu kahden käden hänen toiseen käteensä. Kun sen vieressä tuskissasi viruit, mielessäsi voivottelit: voi, jos tulisi joku, joka minut tästä tempaisi... Mistä sinä sen tiedät? Tule! Riennä koskelle!
Nyt hän viimeinkin oli Keuruulla, Miihkalin kotiseudussa, jonne oli niin hartaasti ikävöinyt koko matkan, mutta nyt jo huomenna piti lähteä edelleen, tapaamatta ketään, joka olisi voinut ilmottaa hänelle, mitä hän hartaimmin tahtoi tietää. Vaan vaara oli suuri ja sentähden hänkin vastasi: »Tehkää, miten tahdotte! Minä en jaksa astua etemmäksi. Mutta mitä sitte tulee lapsista, tietää yksin Jumala.
Missä maassa, missä kaupungissa juostu ei sua katsomahan? Mikä ei sua ikävöinyt impi? Mikä vaimo ei mielinyt? Mik' ei kadehtinut ruhtinatar rakkauttani ylpeätä? Mikä nainen ylhäinen ei huollut oisi vuoksi mun vuotehein? Lahjat suuret oli sulla, jotka kaikki hurmasi naisten mielet: lahjat laulun sekä tiedon maine, kansakuntien kuuluisuus.» Lukee suuri Suomen piispa.
Ja enkelit, ne rauhaa Laps armaan suojaavat; Myös Herra, pikku Hookon, Ja äitis valvovat. Isä! Oi, kuinka olen huokaillut ja ikävöinyt tätä yhtymistä! SKULE HERTTUA. Jumalan rauha kanssasi, Margareta. Missä kuningas on? MARGARETA. Nikolaus piispan luona. SKULE HERTTUA. Hm no, sitten saapunee hän pian tänne.
Eikö niin? Hämillään. No, tie tys ti! IX:s KOHTAUS. Edelliset, Hartin, Aili, Ahrén. Hartin tulee ulkoa. Itsekseen. Kas niin. Nyt se on tehty. Täällähän on vieraita. Tervehtii. Terveisiä Kuopiosta. Kiitoksia. Hellille. Aili on sinua kovasti ikävöinyt. Niin hän sanoi. Aili ja Ahrén tulevat. Oletpa sinä kohtelias, Aili. Jätät vieraat yksin Me olemme niin hyviä tuttuja. Vaikka olisittekin.
Päivän Sana
Muut Etsivät