Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tuskin uskalsin edes katsoa ikkunasta, etteivät vain luulisi minun olevan levottoman. Mutta sinä vain et ikävöinyt minua, et rahtustakaan. Olitko sinä tosiaankin unohtamaisillasi minut tykkänään Jakob?» »Jospa tietäisit, miten olen voidellut tuota kyytihevosparkaa sinun tähtesi... Ja sitten tuli se talonpoika oikea käräjäpukari, en päässyt hänestä eroon.»
Pieni Gärda katseli tajuamatta ympärilleen, John sitävastoin hypähti heti pystöön ja huusi riemastuneena: John näkee pienen oksan joulukuusesta tuolta salin ikkunasta. Mutta tuossa ensimmäisenä on sinulle isoäiti ah, äiti, äiti! nuori rouva antoi hymyillen ja kyynelsilmin molemmat aarteensa hänen syliinsä voi kun olen ikävöinyt sinua ja kotia.
Ah, et usko, miten minä olen sinua ikävöinyt." Ja sitte alkoivat suutelemiset ja syleilemiset. "Nyt pitää pikku Pietarin kauniisti tervehtiä setää." "Ei, minä en tahdo." "Miksi et sitte tahdo tervehtiä minua, poikaseni?" "Kun mamma sanoo sinua niin roskamaiseksi." "Eiväthän kaikki ihmiset voi olla niin sievät ja siistit kuin mamma", sanoi setä Pietari, ihan tulipunaisena kiukusta.
Itse hän sitä vastoin pysyi luopääsemättömänä, umpimielisenä, innostumattomana, ja tyytyi ainoastaan siihen, että tunsi rajattoman valtansa. Ja sitäkin valtaansa käytti hän perin harvoin, hän ei ikävöinyt kiemailemisen ärsytystä, naisten kateutta eikä miesten kunnioitusta, vaan tahtoi ainoastaan tietää, että ne kaikki olisivat olleet hänelle tarjona, jos hän niitä olisi halunnut.
INGEBORG. Siellä tahdon katua ja rukoilla, siksi kuin herra minua kutsuu. Ja kun tapaamme toisemme Jumalan edessä, niin tulee hän puhtaana ja syyttömänä äitinsä luokse! SKULE KUNINGAS. Puhtaana ja syyttömänä! Niin, minä näen äitisi ja omien kasvojeni piirteet; sinä se olet, jota niin kipeästi olen ikävöinyt. PIETARI. Isäni, suuri, jalo isäni; suokaa minun elää ja taistella teidän edestänne!
Kyllä minun täytyy, koska minä sitä varten tulinkin, että kaikki kertoisin ja minun sitte olisi helpompi. Minä olen ikävöinyt sinua niin kauheasti, enkä minä ymmärrä kuinka minä olen jaksanut tähän saakka elää! Olavi, Olavi, älä katso sillälailla, minä vaan kuiskaan sen hiljaa sinun korvaasi... Minua ovat pahat ajatukset vaivanneet.
Useat vuodet viipyi hän aina yhdellä matkalla, sillä ei hänellä tuntunut kotikaupungissa olevan ketään, jonka luo hän olisi ikävöinyt; pakosta, vaan ei omasta halusta, kävi hän nekin kerrat kotona, jotka hän kävi, sillä hän tunsi murheen ja ikävän vaan lisäyvän siellä käydessään. Aika kului, vuodet vierivät, mutta kapteenin suru ei haihtunut.
»Vieläkö on pitkältä I:n kaupunkiin?» »Vielähän sinne on noin tunnin matka.» Erkki katsoi kelloansa. Tunnin kuluttua koittaisi siis se hetki, jota hän kesästä saakka oli ikävöinyt. Hän näkisi jälleen Aunen ja saisi silmäillä syvälle noihin säteileviin silmiin, jotka tähtinä olivat hänen tiellään tuikkineet siitä saakka kuin hän ne ensi kertaa oli nähnyt.
Majuri mieluummin kulki itsekseen nojautuen sauvaansa, mutta kapteenin piti kuitenkin tulla muassa, ja niin kuljettiin hitaasti ylöspäin. Pitkäksi ei heidän kulkunsa kuitenkaan tullut, sillä virkeänä ja nopeana riensi rouva lapsi sylissään häntä vastaan, jota hän oli ikävöinyt ja joka nyt näkyi tuolla. Pysähdy aurinko radallasi, älä kiidä aika, kun onni kerrankin täyttää ihmisen sydämmen!
Päivän Sana
Muut Etsivät