Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Miss' on se Faust, jonk' ääni mulle soi, Jok' ikävöiden silmät minuun loi? Vai sie? jot' aave-ilma kerran lyöden Varistaa sielun juurta myöden? Maan mato kurja, käiverä! FAUST. En väisty liekkihaamuasi! Oon Faust, oon sinun vertojasi.
Lähetän sinulle silloin sanan, ja varmasti odotan sinua ikävöiden. Oi, ihana nuoruuden aika, mihin on se joutunut. Kuinka onnellinen silloin olinkaan! Sinun Helenasi. Jälkikirjoitus:
Jos himo häijy teille toista huutaa, te olkaa ihmisiä, älkää karjaa, ett' teille nauraisi ei juutalainen! Laill' lampaan älkää tehkö, äidin maidon mi jättää, huvikseen käy leikkiin lietoon, itsensä kanssa ilon kamppaeluun.» Kuin kirjoitan, Beatrice mulle puhui; hän sitten kääntyi ikävöiden sinne, maailman muoto miss' on vilkkahampi.
Pitkät, hallavat hopeahunnut päällä pellon päilyy, päällä keltaisen maan ja metsän, puiden oksilla häilyy. Tuosta tiedän, on päivä noussut; nostan itseniki, istun hiljaa ikävöiden ikkunata liki. Näen ma maantien, maan ja metsän, punaisen virstapylvään, näen ma pitkät piilipuut ja aamunkoiton ylvään. Näen ma elon ees ja taaksi ah, mua värisyttää! Tuska onnesta ollehesta sydäntä sykerryttää.
"Oi, jospa nuo kaksi hyväistä, kaunista olisivat täällä ylhäällä taivaamme tarhassa!" sanoivat he toinen toisellensa ja hymyilivät niin ikävöiden tänne alas, että maan kukkaissilmät vetistyivät.
Ensimäinen aamunkajastus valaisi sen verran, että hän saattoi lukea. Mutta kirjaimet vilisivät hänen silmissään. Ainoastaan sieltä täältä tarttui irrallinen lause yksinäinen sana hänen mieleensä. »Odota hetki, jolloin sinua kutsun ikävöiden nuoruuden aika onnellinen!»
Päiväkausia kestänyt merimatka oli siitä tuntunut pitkältä ja se oli ikävöiden katsellut maalle päin. He poikkesivat pieneen lahdelmaan, vetivät veneen maalle ja Pekka lähti tarkastamaan ympäristöä. Hän käveli kosken kohinaa kohti, mutta pian hän näkyi heittäytyvän maahan ja sitten varovasti ryömivän muutamien suurten kivien taakse.
Kaikkia tehtäviä tehtiin varovaisesti: savua estettiin havukatoksella kohoamasta korkeuteen, puita hakattiin hiljaa, ja karjan kellot otettiin pois kilisemästä. Ei siis niittenkään ääntä kuulunut. Kaikki olo oli hiljaista ja haudan kaltaista. Luontokin oli silloin kovin alakuloisen näköinen, ikäänkuin ikävöiden äsken kadottamatansa kesäverhoaan. Ilma oli myöskin ikävää.
Silloin näyttivät kaikki kuvan kukat ja lehdet laulaen ja suloisesti tuoksuten liikkuvan ja jalosta metallista näkyi kuin säteilevästä peilistä Roosan kuva; hän ojensi ikävöiden kätensä rakastettuansa kohti, ja kuva oli katoavinaan harmaasen sumuun ja hän itse, lempeä Roosa, pusersi häntä, täynnä autuutta, rakastavaa sydäntänsä vasten.
Se soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois, kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois, yli maailman soittaa viestin tuon autuahan: Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan! Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi. Sen raskas kiel' ei liiku, vait, mykkä se on vain, ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain.
Päivän Sana
Muut Etsivät