Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Joukon poistuessa jäi tupa autioksi, ja Juuso sysäsi sen merkiksi pönkän oven päälle. Riitu kaappasi nurkkajuurelta pari takkavitsaa käteensä. Sisaret kulkivat Laaran kupeella ja itkivät, toinen sitä, ettei ota matkaansa, ja pienempi ikävää.
»Ehkä en oikein osaa asettua kannallesi, mutta näin meidän kesken puhuen kummastuttaa minua hiukan, että otat rakkautesi häneen niin kovin totisesti ja niin sanoakseni raskaasti. Tunteesi yleensä semmoisinaan kyllä käsitän. Ne ovat sitä yleistä kaipausta ja ikävää, jota meidän iällämme on niin vaikea, melkein mahdoton kantaa.
Siis jätti äiti nyt minullekin hyvästi ja se oli ensikerran, kun oma äitini sen teki. Sitten hän lähti ja minä jäin pappilan pihalle katsomaan hänen jälkeensä. Ensi kerran tunsin itseni jätetyksi melkein oman onneni nojaan, ensikerran tunsin kaipausta ja ikävää äitini perään.
Salli minun sentään varovaisuuden vuoksi viitata muutamaan näkökohtaan, vaikkapa vain siltä varalta, että apostoli Pietari osoittautuisi vääräksi profeetaksi, sillä jos apostoli Pietari sattumalta erehtyisi, voisi luottamuksesi turmeltua, ja se olisi epäilemättä apostoli Pietaristakin ikävää."
Hän ei kuullut muuta kuin myrskyn vinkunaa, irtaimen kattotiilien kolinaa ja rätinää sekä tuuliviirin ikävää narisemista tuulen väännellessä sitä sinne tänne. Niin paljon kuin mahdollista kumartui hän ulos ikkunasta katselemaan pitkin katua, josta hänen miehensä piti tuleman.
Harvinaisen pahan täytyy sen miehen olla, jota ei yksikään nainen surisi. "Minä olen kuljeskellut täällä sisällä ja kärsinyt ikävää koko päivän, sittenkun Watson lähti aamulla", sanoi sir Henry. "Luulen ansainneeni vähän kiitosta siitä, että olen pitänyt lupaukseni.
Kevätkylmät ensin ja syksykylmät sitten niiden väliin ovat paleltuneet monet parhaat toiveemme ja karisseet maahan rohkeimmat unelmamme. Pitkässäperjantaissa on jotain alakuloista, harmaata ja ikävää. Pääsiäinen on jo iloisempi, samalla kuin sitä kuvaa leveys. Helluntai tekee keveän, kirkkaan vaikutuksen, se on kuin kuultavan puhdasta lasia, jonka läpi näkee kauas valoisan kesän maailmaan.
Serkku saattaa olla oikeassa; tavalliselle romaanin sankarille käyköön vain sillä tavoin. Mutta minun Bertelsköldini, suokaa anteeksi, serkku, eivät ole mitään tavallisia Lafontainen malliin leivottuja romaanisankareita; jos heidät sellaisiksi käsitettäisiin, olisi se varsin ikävää minulle, joka kernaasti haluan kasvattaa heistä samanlaisia ihmisiä kuin me itsekin olemme. Se on välttämätöntä varsinkin sen vuoksi, että olen koettanut painaa heihin jonkinlaista historiallisen todenmukaisuuden leimaa. Olkaa hyvä ja muistelkaa hiukan vielä vanhempaa Bertelsköldiä. Heti alusta alkaen oli hänessä kunnianhimon siemen, ja se siemen joutui mainioon peltoon kolmekymmenvuotisen sodan verisessä maaperässä. Mutta kunnianhimo idättää vuorostaan itsekkyyttä, ja jos nämä siemenet saavat valtoinaan tuleentua alinomaisten kovain taistelujen vaikutuksen alaisina, joissa kukin ajattelee vain omaa parastaan, niin siitä on seurauksena sellainen luonne kuin Kustaa Bertelsköldin.
Olisihan ikävää, jos välskäri vaikenisi juuri nyt, kun Regina-neiti vielä istuu Korsholmassa Martta-rouvan kovan komennon alla ja Bertel vuotaa verta haavoistaan Lützenin tappotanterella. Ja mitä tulisi helläluontoisesta Meristä, mitä Isokyrön talonpoikaiskuninkaasta ja niin monesta muusta merkillisestä henkilöstä tässä kertomuksessamme?
Täti on vanha ja hänellä on oma käsityksensä tavoista tyyntykää nyt, lapsi kulta, etteivät muut huomaa tätä pientä ikävää kohtausta." Ja Vilma rauhoittui täydellisesti. Tietysti se ei ollut vaarallista, koska neiti Hemmer niin sanoi. Eihän se tietysti ollut mitään, koko asia. Ja ei suinkaan täti liene mitään tarkoittanutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät