Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sekä isä että äiti kiittivät tyttärensä toimeliaisuutta ja rohkeutta. Se lievensi Hilman sydän-alaa. Entä jos toverit rupeavat minua pilkkaamaan, sanoi Hilma hetken vaiti oltuaan. Ei kukaan kunnon ihminen sellaista tekoa pilkkaa, vakuuttivat vanhemmat. Hilma rauhottui ja jäi kotiinsa yöksi. Tanssimaan ei hänen mielensä nyt tehnyt.
Jokainen ajatteleva ihminen tietää, ett'ei enää ole pään hyvä olla, kun on korvia myöten läksyjä ja kakskymmenvuotias sydän täynnä semmoisia tunteita, joita ei voi selittää. Sitten pitäisi vielä oppia ruotsia, kun muutoin ei ole mahdollinen herrasväkisille, ja kuitenkaan ei semmoiseen oppiin anna muut aineet tarpeeksi aikaa.
Kuink' altis ihminen on velttouteen Ja mielii huoletonna huikennella! Silloinpa työnnän hälle perkeleen, Ku saa hänt' ärryttää ja kiihotella. Vaan, aito taivaiset, te riemahdelkaa, Rikasta kaunon-eloa ihannelkaa! Ikuinen kehkeemys, jok' elää, ylenee, Syleilköön teitä lemmen kahlehilla! Mik' aian vuolla häälyy, harhailee, Se kiinnitelkää iki-aatoksilla!
Maalla jos katosi ihminen, niin liikkeelle lähtivät kylämiehet eikä ajateltukaan heretä ennenkuin kadonnut oli löydetty. Kuinka toisin täällä! Vaikka on sotaväkeä ja muuta väkeä, jotka joutaisivat hakuun lähteä, niin tietävinäänkään ei olla pojan katoamisesta. Se on sydämmetöntä välinpitämättömyyttä kuin annetaan heikon ja turvattoman...
Rouva oli puhelias ihminen, Kaisan mielestä »vähän liiankin löyhä suustaan». Mutta saihan sitä sillä lailla tietää yhtä ja toista. He näkyivät rupeavan viihtymään, rouva itse ainakin ja lapset. Mies taisi olla sellainen, ettei saanut seppäkään selkoa, mitä hän ajatteli. Hän istui vain itsekseen töitään näperrellen tai oli puutarhassa polvillaan kitkemässä, vaivaiset säärentyngät allaan.
Pitääkö meidän sitten tyytyä alhaisiin ihanteihin ja alhaiseen mittakaavaan? Näihin kysymyksiin näyttää olevan vain yksi vastaus. Mutta jos sokea, järetön kaiho valtaa ihmisen, niin hän uupuu, hämmentyy, tulee tyytymättömäksi, levottomaksi, alakuloiseksi ja onnettomaksi. Onneton ihminen ei milloinkaan voi toisia onnellisentaa.
Keskitys kuuluu luontoon, mutta ennen kaikkea se on ihmisen osuus. Se on yleismaailmallinen laki, jonka voimme joka päivä todeta. Ihminen elää moninaisuuden maailmassa, iäisyysolentona on hän keskitystä.
"Jos joku muu olisi sen sanonut", valitti Ann Margret, "ei se olisi minuun niin koskenut, mutta kun hän, joka on valistunut ihminen ja kuuluu meidän omaan joukkoomme, puhuu sellaista, tuntuu aivan siltä kuin minua olisi pistetty parsinneulalla."
Muulloin ei niinkään muistanut ja jos muistikin, niin silloin ei kuitenkaan kovin pelottanut ja silloin ajatteli hän sitäkin, että kun rovasti on hänen kumminsa, niin ei Jumala tee hänestä huonoa ihmistä, sillä Pietilän Fiina, joka oli jo aikaihminen ja jota kaikki kiittivät oli hyvä ihminen ja rovasti oli sen kummi. Tämmöisissä tapauksissa kuin nytkin ei auttanut semmoinen ajatus yksikseen.
Mutta onko se hänen syynsä, että hän on ihminen ja voi erehtyä? Silloin ei kukaan saa häntä taipumaan. Kun nyt siihen lisäksi tulee, että hänelle kaikki onnistuu, niinkuin tiedämme, niin.... Niin mitä? Niin uskallan vannoa, että hänellä on sormus, jonka Torsten on kadottanut. Juuri sama sormus! Oletko hullu?
Päivän Sana
Muut Etsivät