Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hän on tyytymätön olentoonsa, käytökseensä, kasvatukseensa, tietoihinsa ja luonnonlahjoihinsa. Kaikissa näissä hän vertaa itseään ihanteihin eikä tietysti sitä vertausta kestä. Siveellisessä ja uskonnollisessakin suhteessa hän tarkastaa itseänsä, yhtä katkerasti ja ankarasti arvostellen.
Espanjaan ja Kreikkaan hänen mielensä yhäkin halasi. Ja molempiin hän myöskin ennen pitkää pääsi, kuten tulemme näkemään. Mutta aikaisemmin olisi hänen pitänyt saada omin silmin nähdä Hellaan kuuluisa kansa, joka maansa, kunniansa ja vapautensa edestä oli kaikki koittanut. Nyt oli lähes parikymmentä vuotta kulunut Guzlan ajoista ja tällä välin oli hän ehtinyt paljon muuttua. Entinen innostus oli laimennut ja usko ihmiskunnan ihanteihin ei ainoastaan horjunut, vaan syöpynytpä ajan pitkään poiskin jättäen sijaa kylmyydelle, epäilykselle ja surumielisyydelle. Tosin ei hänellä oikeastaan ollut syitä pessimismiin, sillä helppoahan oli pääasiassa hänen tähän astinen kulkunsa ollut. Mutta onnenkin keskelle löytää repostelevan järjen ja ankaran kritiikin synnyttämä epäilys tiensä. Ja vaikk'ei hänellä itsekohtaisia suruja ollutkaan, oli häntä kuitenkin muutamia vuosia sitten (v. 1836) kova onni kohdannut tempaamalla hänen rinnaltaan vanhan isä Mériméen, joka aina oli ollut poikansa hyvä ystävä ja tarvittaissa neuvonantaja. Tosin oli tämä kuollessaan jo siinä ijässä (79 vuotias), jolloin kuolema jo vähitellen on välttämätöntä, mutta Prosperin pohjaltaan tunteelliseen luonteeseen vaikutti tämä tapaus sentään paljo. Ehkä suri hän senkin vuoksi, että hänen äitinsä suri, sillä äitiänsä rakasti hän hellemmin ja syvemmin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa.
Päinvastoin, minulla oli silloinkin semmoinen usko, joka ohjasi elämätäni, tekojani ja ajatuksiani. En tarkoita uskoa ihanteihin, tieteesen, taiteesen, sosialistisiin aatteihin tai muuhun sellaiseen. Tämmöinen usko on aina enemmän tai vähemmän omatekoista teoriiaa, jota voi itse arvostella, muodostella mielin määrin, ja joka voi eri aikajaksoina muuttua toisesta toiseen.
Yhtä vähän voi aviomiestä sovittaa ennakolta suunniteltuihin ihanteihin. Usein siis henkilö, jolla on oivallisimmat tiedot kasvatuksesta ja mitä korkein elämänihanne, on kuin käsistään ja jaloistaan sidottu ja hänen täytyy nähdä ikäväin olosuhteiden musertavan voiman ne kaikki tomuksi ruhjovan. Ei mikään ole helpompaa kuin puutarhan suunnitteleminen.
Pitääkö meidän sitten tyytyä alhaisiin ihanteihin ja alhaiseen mittakaavaan? Näihin kysymyksiin näyttää olevan vain yksi vastaus. Mutta jos sokea, järetön kaiho valtaa ihmisen, niin hän uupuu, hämmentyy, tulee tyytymättömäksi, levottomaksi, alakuloiseksi ja onnettomaksi. Onneton ihminen ei milloinkaan voi toisia onnellisentaa.
Likeltä niitä koskevat yhteiskunnalliset ja valtiolliset kysymykset sekä suhteemme muihin maihin ja kansoihin. Eikä tästä sitten ole pitkä hyppäys veljeyteen ihmisyyteen ihanteihin, joihin jokapäiväisen leipäpuun latva pyrkii. Näiltä kaikilta aloilta sanomalehti sopivassa muodossa tarjoaa yleisölle kohtuullisia päiväannoksia; kukin nauttikoon sulatusvoimiensa mukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät