Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. tammikuuta 2026
KLAARA. Verratkaa sitä johonkin, jos teill' on sydäntä. EGMONT. Ensiksi siis KLAARA. O je! Voi ihmettä! EGMONT. Nyt minulla on kädet vapaana. KLAARA. Laskekaa! Teiltä nuhrautuu vaatteet. Nyt min' en tohdi teitä, en hipaistakaan. EGMONT. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Minä sulle lupasin täällä kerran hispanialaisiks' esiytyä.
Kenraalinna oli minulle niin rakas, että aina tahtoisin muistella häntä sinun äitinäsi, eikä se olekkaan ihmettä, sillä hänpä minulle kasvatti suloisen vaimoni. Mutta jos tahdot, että tätisi olisi täällä, menen itse häntä pyytämään jäämään meille.»
Milloin pilkoittaa kevät kerronnasta ja milloin näet syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat, ilmassa tähdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen. Kaikki on niinkuin luonnossa on, heleämpätä vainen, ihmettä täynnä ja niin kuin valveillas unelmoisit.
"Miksi ei Jumala voinut samaa ihmettä tehdä isällemme?" vaikeroi eräs kurja vaimo, syleillen viittä pientä lastansa. "Antero oli tosin hyvä nuorukainen, vaan hän ei jättänyt jälkeensä mitään vaimoa eikä orpoja."
Siinä esiytyi ikäänkuin suuressa yleishistoriallisessa näytelmässä Europan ja Aasian, sivistyksen ja raakuuden, vapauden ja itsevaltiuden taistelu. Eipä ihmettä, että jokainen, joka tunsi itsessään mahtavan hengen, joutui taistelun esiriviin, varsinkin jos häntä kuuluisain esi-isäin maine kiihotti urhotöihin. Miltiadeen poika Kimon oli yksi sellainen mies.
Heti sisään tultuaan hän kaasi oliivit ruukusta, mutta ihmeekseen hän huomasi, että kultarahat olivat poissa. Hän tuli kovin pahalle mielelle ja kiiruhti heti takaisin Mustafan luo. Rakas ystävä, sanoi hän astuessaan sisään, kun annoin tuon ruukun haltuusi, oli siinä tuhatta sekiiniä, mutta nyt ne ovat kaikki poissa. Mitä ihmettä, huudahti Mustafa, oliko ruukussa tuhat sekiiniä!
Me katselemme ympärillemme ja etsimme jotakuta, joka voisi tätä ihmettä selittää... Mutta vain silmänräpäyksen, ehkä jo huomenna tapaamme jälleen tuon hajamielisen silmäyksen, kuin ennen, samat kalpeat kasvot, saman epäröimisen liikkeissä ja kuolettavan tuskan jälkiäkin lyhyen kukoistusajan kuluttua...
Elää toivossa, uskoo itsellensä rikkauden arkun aukenevan, huomaamatta sitä, että vieraskumppaneitaan, jotka uskovat itselleen samaa, odottavat samanlaista ihmettä, uupuu, joko nääntyen kesken kultaisia toiveitaan tahi synkistyen elämään, kun uskomaansa armoa ei näy. Moni raukka synkistyy niin, että kiroo itse Jumalaa.»
Aika oli vierinyt kymmenen vuotta taaksepäin. Mutta sitten hän heräsi. Huh, kuinka hänen oli kylmä! Ja kuinka vanhaksi hän yht'äkkiä tunsi itsensä. Mitä ihmettä hän teki täällä vieraiden, meluavien ihmisten parissa? Miksi hän oli tänne tullutkaan? Hän nousi ylös aivan kalpeana. "Anteeksi, pelkään hiukan vilustuneeni. Parasta on että kiirehdin kotiin", sanoi hän ojentaen kätensä hyvästiksi.
Muori sanoi puutarhuri sopisihan panna kuntoon se huone, mikä on pikku Marian vieressä. Sillä tapaa hänellä olisi aina tohtori saapuvilla! nauroi hän. Santa Josefa! hätäili muori mitä ihmettä sinä puhut? Se huone on täynnä rotanreikiä ja liian pieni tohtorille! Antakaa se minulle sittenkin! pyysi Adelsvärd.
Päivän Sana
Muut Etsivät