Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Ihmettä oli hän odottanutkin ja ehtinyt jo olla odottamattakin ja eläminen näyttänyt aivan mahdottomalle.
»Mitä ihmettä minä nyt teenkään?» Hän alkoi silmillään hakea esimiehiä ja nähtyään lyhytkasvuisen, laihan, viiksisuisen virkamiehen upseerin olkalapuilla ihmisjoukon takana, kääntyi tämän puoleen. Voisitteko sanoa minulle, kunnioitettava herra, sanoi hän äärimmäisellä kohteliaisuudella: missä säilytetään naisvankia ja missä heitä on lupa tavata? Onko teillä siis asiaa naisosastoon?
"Onhan sitä ihmettä siinäkin, kun kenellä ei ole muutakaan katsottavaa", ajatteli Iisakki laivaan noustessaan ja asettui sitte peräkannelle katselemaan, eikö koko tuossa joukossa olisi yksiäkään tuttuja kasvoja. Hän punehtui hiukan, sillä tuollahan seisoi tyttö. Ei, ei se ollutkaan hän, vaan joku vanha akka.
André ei tätä kuitenkaan huomannut; sillä kun hän käännähti sinne päin, oli se jo laattiahan tähdättynä. Andrén kasvot muuttuivat vihaa ilmaiseviksi. Täss' erinäisessä tilassa pääteltiin ja jopa tuomittiinkin: "ei ihmettä, että tuo mies voipi viluun kuolla! Tuommoisen vaimon kanssa täytyy semmoisen runoilijaluonteen joutua kuolon kaltehelle.
Sepä kovasti hauskaa.... En yrittänyt tuntea.... Milloin sinä olet tullut? Kuinka hän mahtaa pitää minua tyhmän kankeana ja pöllömäisenä, ajattelin sen ohessa itsekseni. Eikä hän sitten edes puhunut, ei vastannut kysymykseenikään hymyili vaan ja katseli. Sinä varmaan heti tunsit minut? sanoin vielä puheen jatkoksi. Heti, hän vastasi, heti, kun vaan näin. Mitä ihmettä hän niin hymyili?
Forstmestari hätkähti Esterin naurusta, heitti shakkinsa kesken, jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan Esteriin ja alkoi sitten kulkea edestakaisin. Miten olikaan se uni, jota hän oli nähnyt äskettäin? Esteri tuli hakemaan häntä tuonne kammariin. Eihän se ollut unta. Mutta siitä oli kauan! Mitä ihmettä se olikaan? Esteri luki edelleen kirjettä, mutta se alkoi täristä hänen kädessään.
Ja isännimenne? Minä olen laittomasta avioliitosta, sanoi Maslova. Kuinka on teitä sitten risti-isän mukaan kutsuttu? Mihailovaksi. »Ja mitä ihmettä on hän voinut tehdä?» ajatteli Nehljudof vaan, vaikeasti hengittäen. Mikä on sukunimenne? jatkoi puheenjohtaja.
"Kuka te olette, joka minut tunnette?" kysyi hän ihmetellen. "Mitä, etkö tunne vanhaa ystävääsi Riston Mattia?" "No, johan nyt ihmettä! Luulin, ettei minua täällä kukaan tunne ja että saan yksinäni raskasta murhettani kantaa," sanoi hän surumielisesti ja välinpitämättömästi.
Olipa siellä itkua ja parkua, kyyneleitä ja valitusta! arvannettehan sen, Anna muori. Eikä ihmettä että ruikuttivat ja voivottelivat! Melkeinpä pidän teitä onnellisena, Anna muori, kun olette sokea, ett'ei teidän tarvitse moista surkeutta nähdä! Kylläpä kai ovat meillä viimeiset päivät käsissä, kun tätä tällaista saattaa tapahtua. Oh! hoh! EM
Vaan Esteri, joka odotti häntä hänen työhuoneensa ovella, oli huomasi hän nyt, juhlapuvussaan. Mitä ihmettä? Esteri avasi hänelle oven. Oli aivan kuin olisi astunut palavaan huoneeseen, kun tulena roihuavana taivaanranta paistoi kolmesta ikkunasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät